Ero sivun ”Ruandan kansanmurha” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
tautologiaa pois johdannosta (sata päivää)
Rivi 10:
[[Kuva:ST-Speke.jpg|thumb|220px|John Hanning Speke]]
 
Ruandan, kuten myös naapurimaa [[Burundi]]n, väestö koostuu kolmesta ryhmästä: Alueen alkuperäiskansana pidetään [[twat|twa-heimoa]], jonka osuus väestöstä on nykyisin pieni, noin yksi prosentti. Väestön pääosan muodostavat [[hutuhutut]]t ja [[tutsitutsit]]t, jotka asettuivat alueelle pari tuhatta vuotta sitten [[bantut|bantujen kansainvaelluksen]] aikana. Hutut ja tutsit puhuvat samaa kieltä, heillä on hyvin pitkälle sama kulttuuri eikä heitä käytännössä voida erottaa omiksi etnisiksi ryhmikseen – pikemminkin kyseessä on luokka- tai kastiero. Hutut ovat perinteisesti olleet [[maanviljely|maanviljelijöitä]] ja tutsit [[karja]]nomistajia. Koska karja oli omaisuutena arvokkaampaa kuin maa, muodostivat tutsit Ruandan taloudellisen eliitin. Hutujen ja tutsien ryhmät eivät olleet kuitenkaan alun perin staattisia, vaan vaurastumisen tai köyhtymisen kautta ihmiset saattoivat siirtyä ryhmästä toiseen. Ennen [[kolonialismi|siirtomaavallan]] aikaa Ruandassa oli itsenäinen [[kuningaskunta]], jota hallitsi tutsikuningas.<ref name="johansson1994_s21-24">Johansson 1994, s. 21–24.</ref><ref name="gourevitch1998_s47-62">Gourevitch 1998, s. 47–62.</ref>
 
Ensimmäisiä Ruandan lähiseuduilla matkustaneita [[eurooppa]]laisia oli [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britannian]] armeijan kapteeni [[John Hanning Speke]], joka vieraili nykyisessä [[Tansania]]ssa sijaitsevassa Karagwessa etsiessään [[Niili]]n alkulähteitä. Vuonna 1863 julkaistussa matkakirjassaan ''Journal of the Discovery of the Source of the Nile'' hän esitti aikansa [[rotu]]oppien mukaisen näkemyksen, jonka mukaan alueen väestöstä tutsit kuuluvat korkeampaan kastiin ja ovat [[Etiopia]]sta alun perin kotoisin oleva [[haam]]ilainen heimo, kun taas hutut kuuluvat mustan [[Afrikka|Afrikan]] alempiin banturotuihin. Speken "[[Haamilainen teoria|haamilaisesta teoriasta]]" tuli nopeasti yleisesti hyväksytty totuus, joka muovasi tulevien siirtomaaisäntien hallintoa ja politiikkaa.<ref name="gourevitch1998_s47-62"/><ref name="johansson1994_s16-19">Johansson 1994, s. 16–19.</ref>