Ero sivun ”Charles Thomson Rees Wilson” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi luokkaan Seulonnan keskeiset artikkelit
p typoja
Rivi 24:
'''Charles Thomson Rees Wilson''' ([[14. helmikuuta]] [[1869]] &ndash; [[15. marraskuuta]] [[1959]]) oli [[skotlanti]]lainen [[fyysikko]] ja [[meteorologi]]. Hän toimi professorina [[Cambridgen yliopisto]]ssa vuosina [[1924]] &ndash; [[1934]]. Wilson tutki mm. [[vesihöyry]]n tiivistymistä ja meteorologian sähköisiä ilmiöitä. Hän sai vuonna [[1927]] puolet [[Nobelin fysiikanpalkinto|Nobelin fysiikanpalkinnosta]] menetelmästään, jolla tehdään sähköisesti varattujen kappaleiden radat näkyviksi [[sumukammio]]ssa.<ref>{{Kirjaviite| Tekijä = Veikko Ahola, Irmeli Kuhlman ja Jorma Luotio | Nimeke=Tietojätti|Vuosi=1999|Julkaisija=Gummerus|Tunniste=ISBN 951-20-5809-X}}</ref>
 
Wilson syntyi lähellä Edinburghia. Hän menetti isänsä neljävuotiaana ja muutti äitinsä kanssa Manchesteriin, missä kävi koulunsa ja aloitti yliopisto-opintonsa. Hän opiskeli biologiaa ja aikoi tulla lääkäriksi. Vuonna 1888 hän lähti stipendin turvin Cambridgeen, missä suoritti tutkintonsa 1892. Siellä hän kiinnostui fysiikasta ja kemiasta. Seistessään Ben Nevis -vuorella 1894 hän ihaili sumuvarjoja ja muita [[haloilmiö]]itä ja päätti tuottaa samanlaisen laboratoriossa.<ref name="BIO">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nobelprize.org/nobel_prizes/physics/laureates/1927/wilson.html | Nimeke = Biography | Selite = From Nobel Lectures, Physics 1922-1941, Elsevier Publishing Company, Amsterdam, 1965 | Julkaisu = nobelprize.org - The OfficiealOfficial Web Site of the Nobel Prize | Viitattu =4.8.2012 | Kieli ={{en}} }}</ref>
 
Tuottaessaan pisaroita Cavendishin laboratoriossa hän alkoi miettiä, mistä pölyttömään ilmaan tuli [[Tiivistymisydin|tiivistymisytimiä]]. Hän altisti alkeellisen pilviikammionsapilvikammionsa röntgensäteille, ja tiivistyminen kiihtyi, mikä tuki ajatusta, että säteily sai ilman ionisoitumaan. Hänet palkattiin tutkimaan ilmakehän sähöilmiöitäsähköilmiöitä ja ioneita tiivistymisytiminä, ja sumukammio valmistui vasta 1911. Monet tutkijat alkoivat käyttää sitä eri puolilla maailmaa, ja sen avulla varmistettiin monia alkeishiukkasten ominaisuuksia.<ref name="BIO"/>
 
==Lähteet==