Ero sivun ”Etunimi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Lähteet: Kiviniemi 1982 |
→Etunimet eri kulttuureissa: linkin korjaus, lähdepyyntöjä |
||
Rivi 42:
Pelkkä syntyminen ei ole kaikissa kulttuureissa tehnyt lapsesta yhteiskunnan jäsentä. Monissa kulttuureissa vasta nimen antaminen tekee lapsesta yhteisön jäsenen.
[[Hopi
Monessa kulttuurissa lapsen on uskottu saavan sielunsa vasta nimenannon yhteydessä. Tätä ennen lapsi on monien moraalisäännöstöjen mukaan voitu surmata.
Rivi 48:
[[Afrikka|Afrikan]] [[asantit]] eivät antaneet lapselle nimeä eivätkä esitelleet häntä julkisesti ennen kuin hän oli [[kahdeksan]] [[päivä]]ä vanha. Vasta silloin lapsesta tuli todellinen ihmisolento. Jos hän kuoli sitä ennen, hänen [[Ruumis|ruumiinsa]] heitettiin [[roska]]läjään.<ref>http://www.dlc.fi/~etkirja/et7.htm#_Toc147840692</ref>
Eräät Siperian kansat uskoivat, että lapsi saa esi-isänsä sielun, kun hänelle annetaan kyseisen esi-isän nimi. Joskus lapsi on sairastunut nimenannon jälkeen. On katsottu, että lapsi on saanut sopimattoman sielun tai sielu ei ole kelpuuttanut lasta. Tällöin hänen nimeään on vaihdettu, toisin sanoen hänelle on ”annettu uusi sielu”. Nimeä on voitu vaihtaa niin monesti, että lapsi parantuu.{{lähde}}
Inkeriläisen kertomuksen mukaan tarvittiin erityisiä ”nimen lukijoita” ja jonkinlaista taikuutta tai arvontaa valittaessa lapselle nimeä:
Rivi 54:
:pantiin kirjat kannen päälle,
:lehtyet leviteltihin:
:nimi kirjasta kimahti.{{lähde}}
Muinaiset suomalaiset etunimet liittyivät esimerkiksi vuodenaikoihin, urheuteen, onnenodotuksiin, ammattiin tai talon nimeen. Naisten nimissä on usein pääte -kki. Vanhoja suomalaisia nimiä ovat esimerkiksi [[Toivo (nimi)|Toivo]] ja [[Tuulikki (nimi) |Tuulikki]].<ref>Riihonen 1992, s. 7.</ref>
| |||