Wikipedia

Ero sivun ”Marie Antoinette” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Kospo75 (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
46 142 muokkausta
p kh
Rivi 70:
Vaikka vastaava rakentaminen oli Ranskan aristokratian naisten keskuudessa tavallista, Marie Antoinette sai runsaasti kritiikkiä maalaiskylästään. Monien mielestä hän oli tuhlari, joka halusi leikkiä paimentyttöä samaan aikaan kun oikeat maalaiset elivät vaikeissa oloissa.<ref name="Haslip 195">Haslip s. 195.</ref> Lisäksi Marie Antoinettea moitittiin "sisäkkömäisestä" pukeutumisestaan, ja siitä, että hän mainosti Itävallan [[Alankomaat|alankomaitten]] [[Puuvilla|puuvillateollisuutta]] [[Lyon]]in [[Silkki|silkin]]valmistajien kustannuksella.<ref name="Haslip 201">Haslip s. 201.</ref>
 
Tulevan ankaran talven aikana Ludvig XViXVI jahjoittilahjoitti kolme miljoonaa [[frangi]]a yksityisistä varoistaan köyhille. Marie Antoinette, joka oli supistanut menojaan, seurasi miehensä käytäntöä ja antoi henkilökohtaisista määrärahoistaan miljoona frangia Verseilles'n köyhälistön käyttöön.<ref name="Haslip 195">Haslip s. 195.</ref>
== Kaulakoruskandaali ja suosion väheneminen==
[[Tiedosto:MA-Lebrun.jpg|thumb|200px|Kuningatar Marie-Antoinette.]]
Vuosi 1785 oli Marie Antoinettelle huono vuosi, jonka aikana monet tapahtumat pudottivat hänen suosiotaan. Kuninkaan vaimolleen ostama [[Orléansin herttua]]n käytössä ollut Saint-Cloudin palatsi oli ajattelematon teko, joka sai kansalta perinpohjaisen tuomion.<ref name="Haslip 211">Haslip s. 211.</ref> Heinäkuussa 1785 paljastunut [[kaulakoruskandaali]] toi Marie Antoinettelle lisää huonoa julkisuutta. Tuolloin eräs kultasepänliike vaati kuningattarelta 1,5 miljoonaa [[livre]]ä timanttisesta kaulakorusta, jonka tilaajana oli toiminut kuningattaren nimissä esiintynyt [[kardinaali]] [[Louis de Rohan]]. Kuningatar ei myöntänyt tilanneensa korua, vaan antoi pidätyttää kardinaalin. Tämä osoittautui syyttömäksi, sillä korutilauksen oli tehnyt "kreivi ja kreivitär de la Mottena" tunnettu huijaripariskunta, joiden mukana kaulanauha kulkeutui [[Englanti]]in.<ref name="Liisberg 52">Liisberg s. 52.</ref> Siellä jalokivet myytiin yksitellen pimeillä markkinoilla.<ref name="Octave 1. 36">Octace 1. s. 36.</ref>
 
Vaikka tapaus selvisi, ranskalaiset uskoivat kuningattaren sekaantuneen asiaan, ja koko kuningasperheen suosio väheni kansan keskuudessa. Kreivitär de La Motte pakeni vankilasta ja julkaisi häväistyskirjansa ''Mémoires justificatifs'', jossa kuningatarta syytettiin kaulakorujutusta ja lemmensuhteesta kardinaaliin. Kun Marie Antoinette tämän jälkeen liikkui vaunuillaan Pariisissa kansikansa huusi hänen jälkeensä ''Aux Madolonettes'', jokamikä tarkoitti, että hänet pitäisi sulkea langenneitten naisten vankilaan.<ref name="Liisberg 52">Liisberg s. 52.</ref>
 
Huomatessaan kansansuosionsa hupenemisen Marie Antoinette vähensi kulujaan uudistamalla oman henkilökohtaisen taloutensa. Toimenpide aiheutti mielenilmauksia kuningattaren suosikkien joukossa, jotka jäivät ilman tulojaan. Myös kansan vihamielisyys lisääntyi entisestään Marie Antoinetten sekaantuessa maansa sisäpolitiikkaan. kuningatarKuningatar sai lisänimen ”Madame Kassavaje”, ja häntä syytettiin Ludvig XVI:n antiparlamentaarisen politiikan alkuperäksi. Hän erotti ja nimitti ministereitä hetken mielijohteesta. Vuonna 1788 hän sai kuninkaan erottamaan epäsuositun Loménie de Briennen ja kutsumaan [[Jacques Necker]]in takaisin tehtäviinsä.
 
== Vallankumous ==
Rivi 92:
Lokakuun alussa Pariisiin majoitetun flanderilaisen rykmentin illanvietossa osoitettiin suosiota kuningattarelle. Kuningasvallan valkoiset kokardit olivat juhlavasti esillä, ja vallankumouksellisen lehdistön mukaan vallankumouksen trikolorikokardit tallattiin maahan. Pariisissa kuohahti, ja syynä olivat nämä vastavallankumoukselliset tapahtumat ja eritoten juhlien järjestäminen, vaikka kansa näki nälkää.<ref name="Haslip 283">Haslip s. 283.</ref>
 
Lokakuun 5. Lokakuutapäivänä nälänhätään kyllästyneet Pariisin naiset järjestivät mielenosoitusmarssin Versaillesiin ja vaativat leipää perheilleen. Mielenosoituskulkueeseen liittyi myös useita aseistautuneita ranskalaiskaartien miehiä, jotka halusivat kostaa trikolorin häpäisemisen. Huhujen mukaan kuningatar aiottiin murhata mielenosoituksen aikana.<ref name="Haslip 285">Haslip s. 285.</ref>
 
Metsästysretkeltä palannut kuningas oli hämmentynyt nähdessään väkijoukot. Ministeriensä neuvosta hän suostui ottamaan vastaan neljän naisen lähetystön. Elintarpeiden jakaminen ihmisjoukolle aloitettiin välittömästi. Kuningasperhe aikoi paeta palatsin pihaan lähetetyillä vaunuilla, mutta väkijoukko esti tämän.<ref name="Liisberg 185">Liisberg s. 185.</ref> Marie Antoinettea vaadittiin parvekkeelle ja häntä osoiteltiin kivääreillä.<ref name="Octave 1">Octave 1. s. 164.</ref> Apuun rientänyt [[La Fayette]]n yli 15, 000 miestä käsittävä kansalliskaarti rauhoitti mielenosoittajien liikehdintää ja toimitti kuningasperheen turvaan [[Tuileries]]'in vanhaan kaupunkipalatsiin Pariisissa.<ref name="Barth 222">Barth s. 222.</ref>
 
=== Perustuslaillinen monarkia ===
Ranskan kansalliskokous sääti [[10. lokakuuta]] [[1789]] valtiosääntöjä, ja jätti kuninkaalle vain vähän valtaa. Kuningasperhe jäi Tuileries'iiin kansan valvonnan ja tarkkailun alle. Vallankumouksen edetessä kirkon, kruunun ja maanpakolaisten tilukset anastettiin. Kuningasta sitoivat kansalliskokouksen päätökset, ja lakien hyväksymisestä tuli jatkuvasti kiistaa. Poliittiset klubit suunnittelivat radikaaleja toimenpiteitä kuninkaan joutuessa sivustakatsojaksi.<ref name="Barth 222">Barth s. 222.</ref>
 
Vuoden 1790 alussa Marie Antoinetten elämä Tuileries'sa kävi niin sietämättömäksi, että hän oli valmis pakenemaan. Kaikki monarkiaa kannattavat tiesivät, ettei se voisi säilyä Pariisissa. Kuningas oli enää "ranskalaisten kuningas" aiemman Ranskan ja Navarron kuninkaan sijaan. Hän ei pystynyt estämään ''Livres des Comptes'' (Punainen kirja) julkaisemista; kirja sisälsi kaikki hovin kulut ja vuosien takaiset yksityiskohtaiset tiedot suosikeille maksetuista lahjoista ja palkkioista. Kuningas salli roskalehdistön ruotia kuningattaren lahjoituksia ystävilleen. Marie Antoinette itse sulkeutui huoneistoonsa eikä suostunut tapaamaan muita kuin lapsiaan.<ref name="Haslip 305-306">Haslip s. 305-306.</ref>
 
Marie-Antoinetten ja Ludvig XVI:n kerrotaan pyytäneen apua muiden maiden hallitsijoilta, Espanjan [[Kaarle IV (Espanja)|Kaarle IV:ltä]] ja Marie-Antoinetten veljeltä keisari [[Joosef II|Joosef II:lta]]. Espanjan kuningas vastasi pyyntöön vältellen, ja Joosef II puolestaan kuoli helmikuussa 1790. Eniten Marie Antoinette luotti veljeensä [[Leopold II (keisari)|Leopold II:een]], josta oli tullut Itävallan uusi keisari, ja jonka takana oli 10. 000 itävaltalaisen sotajoukko. Keisari kiersi lähettämässään kirjeessä taitavasti kuningattaren avunpyynnöt, ja kertoi, ettei halunnut ärsyttää toimillaan [[Preussi]]a eikä [[Englanti]]a.<ref name="Haslip 320">Haslip s. 320.</ref> Vuoden 1791 alussa Kuningatarkuningatar kutsuttiin Kommuunin kuultavaksi, koska hänen yrityksensä hankkia tukea Itävallan keisarilta olivat tulleet ilmi ja todistivat "itävaltalaisen komitean" olemassaolosta ja kuningattaren halun myydä isänmaa itävaltalaisille.
 
Yhteistyössä Marie Antoinetten suosikin Ruotsalaisen kreivi Von Ferselin kanssa diplomaatti parooni de Breteuil organisoi kuningasperheen paon alkukesästä 1791. Fersel hankki entisten rakastajattariensa avulla suuret matkavaunut kuljettamaan kuningasperhe turvaan ulkomaille.<ref name="Haslip 318">Haslip s. 318.</ref> Matkan oli tarkoitus suuntautua itään, missäjossa odotti kuningasmielisiä joukkoja. Valepuvuissa matkustaneen kuningasperherheen matka pysäytettiin [[Varennes]]'in kaupungissa.<ref name="Haslip 326">Haslip s. 326.</ref>
 
=== Varennesin jälkeen ===
[[Tiedosto:Duplessi-Bertaux - Arrivee de Louis Seize a Paris.png|thumb|left|250px|Kuningas ja kuningatar palaavat Pariisiin Varennesin-karkumatkalta.]]
Varennesin jälkeen kuningaspari joutui perustuslakia säätävän kokouksen delegaation kuulusteluun. Ludvig XVI:n vastaukset vuosivat julkisuuteen ja hänet vaadittiin pantavaksi viralta. Marie-Antoinette tapasi salaa [[Antoine Barnave]]n, joka oli hallituksen ja parlamentin jäsen ja joka halusi kuninkaan suostuvan perustuslaillisen monarkin rooliin. Syyskuun 13. syyskuutapäivänä Ludvig XVI hyväksyi perustuslain. Sen jälkeen 30. syyskuuta perustuslain luonut kokous hajaantui, ja tilalle tuli lakia säätävä kokous. Samaan aikaan huhut monarkistien vastatoimista lähtivät liikkeelle, ja ensimmäiselle sijalle oli huhuissa päässyt Itävalta. Marie Antoinette ei nähnyt syytä pysyä uskollisena Ranskalle koska oli ollut pitkään parjattu itävaltalaisuudestaan. Hän paljasti Ranskan vihollisille Alankomaita vastaan suunnatun hyökkäyksen suunnitelmat.<ref name="Barth 223">Barth s. 223.</ref>
 
Huhtikuussa 1792 Ranska julisti sodan [[Preussi]]lle. Sota alkoi Ranskan kannalta huonosti ja liittoutuneet Itävallan ja Preussin joukot ylittivät rajan kesän aikana. [[Braunschweig]]in herttua antoi samana kesänä Itävalta-Preussin valtioliiton nimissä julistuksen, että hänen armeijansa laittaa kuriin koko Pariisin mikäli kuningasperhettä uhataan. Julistus sai aikaan suuren mielenosoituksen monarkiaa vastaan ja vasemmistojohtaja [[Robespierre]] yllytti kansaa avoimeen kapinaan.<ref name="Aubry 1. 440">Aubry 1. s. 440.</ref>
 
Tuileries'sa valmistauduttiin levottomuuksiin ja kuningasperheen turvaksi järjestettiin kansalliskaarti ja lähes tuhat Sveitsin kaartin sotilasta.<ref name="Liisberg 296">Liisberg s. 296.</ref> Aamulla 10. elokuuta 1792 tuhansia kapinallisia saapui [[Seine]]n rantoja ja [[Avenue des Champs-Élysées|Champs-Élysées]]iä pitkin valmiina valtaamaan Tuileries'in. Hallituskautensa pahimmassa kriisissä kuningas oli kykynemätön toimimaan johdonmukaisesti. Marie Antoinette sen sijaan rohkaisi kaikkia ja jakoi ruokaa palatsin puolustajille. Kuningas sai neuvonantajiltaan kehoituksenkehotuksen poistua rakennuksesta. Marie Antoinette ei halunnut jättää taisteluitta kuninkaallista kotiaan, muttei voinut muuta kuin totella kuningasta. Lähtiessään hän kääntyi huutamaan hovilaisille: ''"Me palaamme vielä"'', vaikka tiesi, että kuningas oli jo menettänyt lopunkin kannatuksensa.<ref name="Haslip 360">Haslip s. 360.</ref>
 
Ulkona kuningasperhe ohjattiin kaksinkertaisen vartijaketjun läpi lähellä pidettyyn kansalliskokoukseen. Kokouksen turvin perhe säilyi vahingoittumattomana, ja puolustajat pysäyttivät ensimmäisen hyökkäyksen. Kunnialliseen sotaan tottuneiden sveitsiläisten laskettua aseensa he joutuivat murhanhimoisten kansanjoukkojen saartamiksi. [[Marseilles]]ilaiset yhtyivät kapinallisiin ja kuninkaan hallituskausi päättyi joukkoteurastukseen.<ref name="Haslip 360">Haslip s. 360.</ref>
Rivi 119:
[[syyskuun murhat|Syyskuun murhien]] aikana [[Marie-Louise de Savoie-Carignan|Lamballen ruhtinatar]], joka oli kuningattaren hyvä ystävätär ja siten myös vertauskuvallinen uhri, murhattiin raa’asti ja hänen päätään kannettiin seipään nenässä Marie-Antoinetten ikkunoiden ohi.<ref name="Aubry 1. 484">Aubry 1. s. 484.</ref>
 
Samaan aikaan, kun Ranskan ulkoinen uhka kasvoi, lisääntyi radikalisoituminen valtion sisällä. Teloitettaviksi kuljetettiin tuhansia vallankumouksen vastustajia, myöhemmin myös vallankumouksellisia, jotka eivät toimineet riittävän radikaalisti.<ref name="Barth 224">Barth s. 224.</ref> Myös Ludvig XVI pidätettiin selvänä turvallisuusuhkana; kuninkaan salainen kirjeenvaihto eri henkilöiden kanssa paljasti hänen kaikki juonittelunsa vuodesta 1789 eteenpäin.<ref name="Haslip 373">Haslip s. 373.</ref>
 
* [[26. joulukuuta]] Konventti äänesti Ludvig XVI:n kuolemasta.
Rivi 130:
=== Oikeudenkäynti ===
[[Tiedosto:Marie Antoinette Execution.jpg|thumb|left|250px|Marie-Antoinetten teloitus. Teräskaiverrus noin vuodelta 1850.]]
Lokakuun 3. lokakuutapäivänä 1793 yleinen syyttäjä [[Antoine Quentin Fouquier-Tinville]] haastoi Marie-Antoinetten [[vallankumoustribunaali]]n eteen. Jos Ludvig XVI:n oikeudenkäynnissä oli noudatettu kohtuullisesti oikeudenkäynnin muodollisuuksia, ne kaikki unohdettiin kuningattaren oikeudenkäynnissä. Häntä syytettiin liian hyvistä suhteista ulkovaltoihin. Koska kuningatar kielsi tapahtuneen, vallankumoustuomioistuimen puheenjohtaja Hermann syytti häntä Ludvig XVI:n maanpetoksen keskeiseksi yllyttäjäksi. Suutari Simonin huostassa ollut nuori kruununperillisenkruununperillinen oli valmis todistamaan kaiken, mitä hänelle oli uskoteltu, muun muassa insestisen suhteen äitiinsä.<ref name="Barth 223">Barth s. 225.</ref> Marie Antoinette kieltäytyi ottamasta kantaa poikaansa koskeviin syytöksiin ja vetosi kaikkiin salissa oleviin äiteihin. Naispuolisen yhteisymmärryksen tukemana viimeisin syytös peruttiin.<ref name="Barth 226">Barth s. 226.</ref>
 
Kuningatar Marie-Antoinette tuomittiin kuolemaan syytettynä maanpetoksesta [[16. lokakuuta]] noin kello 4 aamulla. Hän kirjoitti Ludvig XVI:n sisarelle Madame Elisabethille:
Rivi 136:
{{Sitaatti|''Minut on tuomittu kuolemaan. En pidä sitä häpeällisenä, sillä sitä se on vain rikollisille; minä puolestani saan pian liittyä veljenne seuraan. Olen syytön kuten hänkin ja toivon, että pystyn osoittamaan viimeisellä hetkelläni samanlaista rohkeutta kuin hän. Olen tyyni, koska omatuntoni on puhdas. Suren vain sitä, että joudun jättämään lapsiparkani. Tiedätte, että he ovat minulle kaikki kaikessa.''}}<ref name="TKH">Tieteen kuvalehti Historia 18/2013, s.66-73</ref>
 
Samana päivänä Marie Antoinette kuljetettiin teloituspaikalle kärryillä, kädet selän taakse sidottuina. Hän käyttäytyi arvokkaasti ja osoitti kansanjoukoille rohkeutensa viime hetkeen saakka. Hän myös kieltäytyi ripittäytymästä hänelle määrätylle, perustuslailliselle papille. Viimeiset sanansa kuningatar lausui mestaajalleen astuttuaan tämän varpaille giljotiinilavalle noustessa: "Anteeksi, ''monsieur'', se ei ollut tarkoitukseni."<ref name="Haslip 398">Haslip s. 398.</ref>
 
Hieman yli puolenpäivän Marie-Antoinette teloitettiin giljotiinillägiljotiinilla.<ref name="TKH"/> Kuningatar haudattiin Anjou-Saint-Honoré-kadun Madeleinen hautausmaalle. Hänen jäännöksensä kaivettiin haudasta [[18. tammikuuta]] [[1815]] ja haudattiin uudelleen [[21. tammikuuta]] Ranskan kuninkaiden hautakirkkoon Saint-Denisin luostarin basilikaan.
 
Marie-Antoinetten mestauksen jälkeen puhkesi Ranskan ja Itävallan välinen sota, joka päätti Bernisin ja Cahoiseulin solmiman pitkään jatkuneen liiton.
Rivi 147:
* [[1938]]: ''La Marseillaise'' (suom. ''Marseljeesi''), ranskalaisen ohjaajan [[Jean Renoir]]in elokuva, kertoo Ranskan kansallislaulun synnystä. Kuninkaana nähdään [[Pierre Renoir]] ja eleganttina kuningattarena [[Lise Delamare]], mutta ohjaaja hyödyntää kaikki ”Ulkomaalaiseen” kohdistuneet pahansuopuudet ja ilkeydet aina ulkomaisen avun pyytämiseen saakka.
 
* [[1938]]: ''Marie-Antoinette'', on [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]] tehty elokuva, jonka ohjasi [[Woody van Dyke|W. S. Van Dyke]]. Ohjaaja keskittyy kuninkaan (Robert Morley) ja kuningattaren ([[Norma Shearer]]) vaikeaan suhteeseen sekä kuningattaren rakastumista kreivi von Ferseniin ([[Tyrone Power]]). OhjaajaaOhjaaja tuo esiin historiallisia vääristymiä ja toteuttaa elokuvan "hollywoodilaisella" tavalla.
 
* [[1946]]: ''L'Affaire du collier de la reine'' (Kuningattaren kaulakoru -skandaali) on ranskalaisen [[Marcel L'Herbier]]in ohjaama elokuva, jossa hän osoittaa kuningattaren syyttömyyden ja oikean syyllisen kreivitär de La Motten.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Marie_Antoinette”