Ero sivun ”Juan Perón” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
p typoja |
||
Rivi 3:
| kuva =[[File:Perón de traje (1973).jpg|200px]]
| kuvateksti =
| arvo = [[Argentiinan presidentti|Argentiinan 29. presidentti]]
| presidentti =
| varaliittokansleri =
| virassa = [[4. kesäkuuta]], [[1946]] – [[21. syyskuuta]], [[1955]]
| edeltäjä = [[Edelmiro Julián Farrell]]
| seuraaja =[[Eduardo Lonardi]]
| arvo2 =[[Argentiinan presidentti|Argentiinan 40. presidentti]]
| liittokansleri2 =
| virassa2 = [[12. lokakuuta]], [[1973]] –[[1. heinäkuuta]], [[1974]]
| edeltäjä2 =[[Raúl Alberto Lastiri]]
| seuraaja2 =[[Isabel Martínez de Perón]]
Rivi 20:
| seuraaja3 =
| kansanedustajana =
| syntymäaika =[[8. lokakuuta]], [[1895]]
| syntymäpaikka =[[Buenos Aires]], [[Argentiina]]
| kuolinaika = {{Kuolinaika ja ikä|8|12|1895|1|7|1974}}
| kuolinpaikka =[[Buenos Aires]], [[Argentiina]]
| puolue =[[Partido Justicialista]]
| ammatti = sotilas
Rivi 34:
'''Juan Domingo Perón''' ([[8. lokakuuta]] [[1895]], [[Buenos Aires]] – [[1. heinäkuuta]] [[1974]], [[Buenos Aires]]) oli [[Argentiina]]n presidentti vuosina [[1946]]–[[1955]] ja uudelleen [[1973]]–[[1974]]. Välillä hän oli maanpaossa. Hän jätti Argentiinan politiikkaan [[peronismi]]na tunnetun ideologian. Hänen toinen vaimonsa oli kuuluisa näyttelijätär [[Eva Perón|Eva "Evita" Perón]] ja kolmas [[Isabel Martínez de Perón]], joka seurasi häntä presidenttinä.
Perón
Eversti Perón tuli vuonna [[1943]] sotilasjuntan työministeriksi. Työministerinä hän perusti häntä tukevan ammattiyhdistysliikkeen, johon kuului paljon köyhiä työläisiä, descamisadoseja (kirjaimellisesti paidattomia). Perónin hallituskumppanit olivat hyvin huolestuneita hänen kansansuosiostaan ja pidättivät Perónin lokakuussa [[1945]], mikä sai descamisadot raivoihinsa, ja he aloittivat suurmielenosoitukset radiotoimittaja Eva "Evita" Duarten yllyttäminä. Evita ja Perón menivät naimisiin ja [[1946]] Perón valittiin presidentiksi antiamerikkalaisen ja populistisen kampanjan avulla.
Rivi 40:
Perón aloitti käänteentekevät sosiaaliset uudistukset, kansallisti ulkomaiset yritykset ja aloitti laajat työllisyyshankkeet. Sodan jälkeen maahan tuli runsaasti pakolaisia mm. Saksasta.
Peron antoi turvapaikan monille Euroopasta paenneille saksalaisille sotarikollisille sekä esimerkiksi Kroatian fasistipuolueen Ustasan jäsenille ja Ranskan Vichyn hallituksen kannattajille. Peronin valtakaudella Argentiinaan muuttivat esimerkiksi Auschwitzin kuolemanenkelinä tunnettu natsitohtori [[Josef Mengele]], juutalaisten kuljetuksista keskitysleireihin vastannut [[Adolf Eichmann]], Kroatian sodan aikainen diktaattori [[Ante Pavelic]], [[Sobibórin tuhoamisleiri|Sobiborin keskitysleirin]] komendantti [[Franz Stangl]] ja Lyonin teurastaja SS-Haupsturmfuhrer [[Klaus Barbie]].{{lähde}} Peron on yhdistetty myös natsihallinnon sodanjälkeiseen rahanpesuun.<ref>[http://www.nytimes.com/2005/04/04/international/americas/04argent.html?pagewanted=1&ref=juandomingoperon Half-Century Later, a New Look at Argentine-Nazi Ties] NY Tmes 2005</ref>
Vuonna [[1949]] säädettiin uusi perustuslaki, joka vahvisti presidentin valtaa. Perónin tukijoiden hallitsema kongressi sääti lain, joka kielsi presidentin arvostelemisen. Vuonna 1951 Perón valittiin uudelleen presidentiksi suurella enemmistöllä. 1950-luvun alkuun mennessä sodan jälkeen kerätyt reservit alkoivat olla lopussa ja Perónin itsevaltainen tyyli herätti tyytymättömyyttä. Hän vastasi kiristämällä komentoa. Evita kuoli syöpään 1952, minkä jälkeen Perónin suosio alkoi hiipua.<ref name="BBC">[http://news.bbc.co.uk/2/hi/americas/1196005.stm Timeline Argentina] BBc news</ref>
Kesäkuussa [[1955]] laivasto yritti vallankaappausta, mutta uskolliseksi jäänyt armeija kukisti sen. Syyskuussa kaikki puolustushaarat nousivat kuitenkin yhdessä kapinaan ja kolmipäiväisissä taisteluissa kuoli tuhansia. Perón pakeni Paraguyan presidentti [[Alfredo Stroessner]]in avulla, joka lähetti laivan [[Río de la Plata]] joelle
Maanpaosta Perón käytti valtaa luomiensa joukkoliikkeiden kautta. 11. maaliskuuta 1973 Argentiinassa järjestettiin ensimmäiset vaalit kymmeneen vuoteen. Perónia estettiin osallistumasta, mutta hänen tukijansa [[Héctor José Cámpora]] valittiin presidentiksi ja Perónin seuraajat saivat hallintaansa myös kongressin molemmat kamarit. Cámpora erosi heinäkuussa 1973, jolloin piti järjestää uudet vaalit. Asevoimat salli Perón palata maanpaosta ja hän asettui ehdolle varapresidenttinään vaimonsa. Perón-Perón-lista sai vaaleissa yli 60 % äänistä. Hänen vakautusyrityksensä epäonnistui ja viimeisiä vuosia leimasi poliittinen ja taloudellinen kaaos ja terrori.
| |||