Ero sivun ”Suomen Valtakunnan Urheiluliitto” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→SVUL lajiliittoineen saa valtaansa takaisin TUL:ltä: Linkkikorjaus |
|||
Rivi 61:
Valtakunnanliittoajatusta kehitteli usea henkilö. SUL:n silloinen puheenjohtaja Reino Piirto toi ehdotuksensa Suomen Urheilun Keskusliitosta (SUK) käsittelyyn kesällä 1960. Sen mukaan seurat olisivat keskusjärjestöjensä alaisuudessa, mutta muu osa keskusliittoa olisi yhteinen. Asia raukesi lähinnä TUL:n kielteiseen kantaan.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Arponen, Antti O. | Nimeke = Suomi voittoon - kansa liikkumaan | Vuosi = 2006 | Otsikko = Kansalliset urheilusuhteet | Sivu = 80 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Yleisurheilun tukisäätiö | Tunniste = ISBN 951-98952-2-1 | Viitattu = 28.7.2014 }}</ref>,<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Hentilä, Seppo | Nimeke = Suomen Työläisurheilun Historia III - 1960-1979 | Vuosi = 1987 | Otsikko = Kleemolan komitea | Sivu = 68-72 | Julkaisupaikka = Hämeenlinna | Julkaisija = Työväen Urheiluliitto ja Karisto Oy | Tunniste = ISBN 951-23-2433-4 | Viitattu = 29.7.2014 }}</ref> Syksyllä 1960 valtioneuvosto asetti urheilujärjestöistä kootun komitean puheenjohtajanaan Kauno Kleemola ratkaisemaan yhteistyömallia ja edustuskysymystä. Komitean työ oli tulokseton.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Hentilä, Seppo | Nimeke = Suomen Työläisurheilun Historia III - 1960-1979 | Vuosi = 1987 | Otsikko = Suomen Urheilun Keskusliitto -suunnitelma | Sivu = 72-73 | Julkaisupaikka = Hämeenlinna | Julkaisija = Työväen Urheiluliitto ja Karisto Oy | Tunniste = ISBN 951-23-2433-4 | Viitattu = 29.7.2014 }}</ref> SVUL:n uusi puheenjohtaja Kaskela teki SVUL:n puolella omia järjestelyjään jäsenliittojen ja uuden keskusjärjestön TUK:n kanssa. Lopputulos oli, että marraskuussa 1961 SVUL otti uuden nimen ''"Suomen Valtakunnan Urheiluliitto"''kuvaamaan pitkän tähtäimen valtakunnanliittotavoitetta. Muutama ulkopuolella ollut lajiliitto liittyi samassa yhteydessä SVUL:ään, jonka jäsenliittomäärä nousi näin 20:een. Keväällä 1961 SVUL ja TUL pääsivät edustusuehilussa sopuun edustusurheilusta. Sen mukaan muodostui TUL:n osallistuminen SVUL:n lajiliittojen toimintaan ns. kilpailujäsenyysmallilla. Näin osapuolet olivat perääntyneet tiukoista asenteistaan, jotka vuonna 1959 olivat olleet vallalla. Lopullisesti yhteistyösopimus SVUL:n ja TUL:n välillä solmittiin kesäkuussa 1966.
Solmitun yhteistyösoimuksen jälkeen urheilun ehetysrintamalla vallitsi muutaman vuoden hiljaiselo. Kilpailuyhetistyö erikoisliittojen ja TUL:n kesken sujui melko hyvin. SVUL:n kanta valytakunnanliittoon oli selkeä ja muuttumaton. Aloitteita SVUL ei asiasta kuitenkaan tehnyt.
SVUL:n asema keskeisimpänä keskusliittona ja toimijana tuli esille selvästi 1960-luvulla. Näkyvimpänä tapahtumana oli kesäkuussa 1966 järjestetyt III Suomen Suurkisat Helsingissä. Suurkisojen aikaan SVUL:ssa oli 36 lajiliittoa, 2 294 seuraa ja 609 450 jäsentä. SVUL:n rooli lajiliitojen kouluttajana oli tänä aikana saanut entistä suuremman roolin. Vuonna 1957 oli perustettu koulutustoimikunta ja vuonna 1967 koulutusosasto. Keskeinen koulutuspaikka oli SVUL:n omistama Suomen urheiluopisto Vierumäellä.▼
▲SVUL:n asema keskeisimpänä keskusliittona ja toimijana tuli esille selvästi 1960-luvulla. Näkyvimpänä tapahtumana oli kesäkuussa 1966 järjestetyt III Suomen Suurkisat Helsingissä. Suurkisojen aikaan SVUL:ssa oli 36 lajiliittoa, 2 294 seuraa ja 609 450 jäsentä. SVUL:n rooli lajiliitojen kouluttajana oli tänä aikana saanut entistä suuremman roolin. Vuonna 1957 oli perustettu koulutustoimikunta ja vuonna 1967 koulutusosasto. Keskeinen koulutuspaikka oli SVUL:n omistama [[Suomen urheiluopisto]] [[Vierumäki|Vierumäellä]].
Vasemmiston voitettua [[Eduskuntavaalit 1966|vuoden 1966 eduskuntavaalit]] uusi suuntaus asetti haasteita myös urheilujärjestöille. SVUL vahvana porvarillisena keskusjärjestönä joutui tässä kritiikin kohteeksi. Presidentti Kekkonen piti kuuluisaksi tulleen niin sanotun sporttipuheen Jyväskylän yliopistossa vuonna 1971. Siinä hän tarkasteli urheilun tilaa ja antoi isän kädestä: ”(...) Urheilu alkaa meillä olla ainoa elämän ala, johon nykyaikainen yhteiskunnallinen kehitys ja uudistus eivät ole päässeet syvemmälti vaikuttamaan. Urheilu on meillä aina tähän päivään saakka säilyttänyt asemansa autonomisena, eristyneenä, vaikutuksia torjuvana, konservatiivisena instituutiona, rudimenttina, jäänteenä.▼
▲Vasemmiston voitettua [[Eduskuntavaalit 1966|vuoden 1966 eduskuntavaalit]] uusi suuntaus asetti haasteita myös urheilujärjestöille. SVUL vahvana porvarillisena keskusjärjestönä joutui tässä kritiikin kohteeksi. Presidentti Kekkonen piti kuuluisaksi tulleen niin sanotun sporttipuheen [[Jyväskylän
{{Sitaatti|(...) Urheilu alkaa meillä olla ainoa elämän ala, johon nykyaikainen yhteiskunnallinen kehitys ja uudistus eivät ole päässeet syvemmälti vaikuttamaan. Urheilu on meillä aina tähän päivään saakka säilyttänyt asemansa autonomisena, eristyneenä, vaikutuksia torjuvana, konservatiivisena instituutiona, rudimenttina, jäänteenä.
(...) Sporttijohtajamme ja määräävässä asemassa olevat urheilujärjestömme suhtautuvat yleensä kielteisesti siihen, että yhteiskunnan vaikutus urheilun päämäärien asettamiseen ja urheilutoiminnan käytännölliseen ohjaamiseen lisääntyisi.
(...) Ainoa poikkeus, joka sallitaan, ja jota äänekkäästi vaaditaan, on valtiovallan antama taloudellinen tuki, kunhan saatujen avustusten käyttämisen valvonta ei loukkaa vapaan järjestötoiminnan itsenäisyyttä.
[[Valtion urheiluneuvosto]]n aloitteesta luotu toimikunta perusti vuoden 1971 alussa "urheilun keskusorganisaatiosuunnittelun neuvottelukunnan" (UNK), jonka puheenjohtajaksi kutsuttiin professori [[Paavo Seppänen]]. Alun perin UNK:n oli saatava työnsä valmiiksi vuoden 1971 loppuun mennessä, mutta aika osoittautui liian lyhyeksi. UNK julkisti ensimmäisen sopimusesityksen marraskuussa 1971 ja toisen joulukuussa 1972. Tavoitteeksi asetettu Suomen Urheilun Keskusjärjestö osoittautui mahdottomaksi toteuttaa. SVUL kannatti vahvaa keskusjärjestöä ja vastusti erikoisliittojen riippumattomuutta. Myönteisimmin Seppäsen malliin suhtautuivat TUK ja Suomen Palloliitto. TUL:ssä esiintyi sisäisiä mielipide-eroja, sillä kansandemokraatit torjuivat esitykset jyrkästi, sosiaalidemokraateissa osa puolesta ja osa vastaan sekä poliittisesti kansandemokraattien ja sosiaalidemokraattien välissä toimineet [[Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto|TPSL]]:n edustajat lopulta vastaan. Tämän jälkeen urheilupoliittista kokonaisratkaisua ei 1970-luvulla käsitelty, vaan TUL:n ja TUK:n yhdistymisneuvottelut olivat keskeisin toiminnan kohde Ne päättyivät TUK:n seurojen liittymiseen TUL:oon vuosikymmenen lopussa.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Hentilä, Seppo | Nimeke = Suomi uskoi urheiluun | Vuosi = 1992 | Otsikko = Urheilupolitiikasta liikuntapolitiikkaan | Sivu = 354-365 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Liikuntatieteellinen seura | Tunniste = ISBN 951-37-0805-5 | Viitattu = 30.6.2015 }}</ref>
=== SVUL:n keskusliittokauden päättyminen – Suomen urheilun eheytyminen ===
| |||