Ero sivun ”Lakritsirousku” versioiden välillä

| commons = Lactarius helvus

}}

 

 

Lakritsirouskun lakki on väriltään keltaruskea tai harmahtavan vaaleanruskea ja halkaisijaltaan noin 5–15 cm. Lakki on aluksi kupera ja reunoiltaan sisäänpäin kääntynyt, vanhemmiten lakki muuttuu laakeaksi ja halkeilee kuivuessaan. Toisinaan lakissa on nipukka, joka vajoaa sienen kasvaessa. Pinta on samettimainen, kiilloton ja hieman karhea, eikä märkänäkään limainen. Heltat ovat rouskuille tyypillisen vaaleat. Sienen rikkoutuessa niistä tihkuu kirkasta nestettä, tosin kuivista tai vanhoista sienistä nestettä ei tule välttämättä ollenkaan. Lakritsirouskun jalka on tasapaksu, ja se on usein vaaleampi kuin lakki. Erityisesti kuivana ja kuivuessaan sieni tuoksuu lakritsille.<ref name="opas">{{Kirjaviite | Tekijä = Eriksson, K. & Kotiranta, H.| Nimeke = Käytännön sieniopas| Vuosi =1985 | Sivu =110 | Julkaisija =Kirjayhtymä | Tunniste =ISBN 951-26-2809-0}}</ref>

 

 

 

Lakritsirouskuja voi löytää heinäkuusta lokakuuhun, vaikkakin se on yleisimmillään elo-syyskuussa. Se on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, ja sitä esiintyy paikoin myös Pohjois-Suomessa.{{lähde}} Lakritsirousku esiintyy usein isoina ryhminä, toisinaan samoilla paikoilla [[kangasrousku]]n kanssa; karuilla kalliomänniköillä ja niiden soistumilla, lampien rahkamättäillä ja suo-ojien reunoilla.<ref name="opas"/>

 

== Aiheesta muualla ==

 

[[Luokka:Rouskut]]