Avaa päävalikko

Muutokset

391 merkkiä lisätty ,  13 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
Vanhassa merkityksessä erämaa oli sama kuin '''nautinta-alue''', eli alue, johon jollain maanviljelijä-yhteisöllä oli vakiintunut eränkäyntioikeus eli nautintaoikeus. Eränkäyntioikeus tarkoitti oikeutta metsästää, kalastaa, ja kasketa aluetta; toisin sanoen oikeutta alueen luonnonvaroihin. Eränkäyntioikeus tarkoitti myös oikeutta verottaa alueen mahdollista metsästäjä- ja kalastajaväestöä, joita usein kutsuttiin lappalaisiksi. Eränkäyntioikeudet oli jaettu ja sovittu eri yhteisöjen kesken. Mitä lähempänä yhteisön omaa asuinaluetta eli [[rintamaa]]ta erämaan osa sijaitsi, sitä vakiintuneemmat sen rajat ilmeisesti olivat. Pohjoisessa Lapissa erämaat olivat usein vain epämääräisesti rajautuneet, ja useat eri ryhmät saattoivat verottaa samoja lapinkyliä. Joskus on arveltu [[lapinraunio]]iden olevan erämaiden merkkejä tai eränkävijöiden hautoja, tosin nykyisin niitä pidetään pikemminkin paikallisen väen hautoina.
 
Maanviljelyksen levittäytyessä yhä syvemmälle sisämaahan vetäytyivät vastaavasti erämaat. Ruotsin vallan aikana [[hämäläiset]] ja eräät muut ryhmät suuttuivat, kun Ruotsin kruunu luovutti osan näiden vakiintuneista erämaista savolaisille ja muille lähinnä kaskiviljelyä harjoittaville uudisasukkaille. Myös Keski-Ruotsiin muutti savolaisia entisille erämaille. Yhteisöiden nautinta-oikeudet maa-alueisiin katosivat, ja vaihtuivat pikku hiljaa henkilökohtaiseksi tai julkiseksi maanomistukseksi. Metsällä ja kalassa käytiin edelleen, ja [[jokamiehenoikeus|jokamiehenoikeudet]] laajenivat koskemaan kaikkia, kun ennen ne olivat koskeneet vain nautinta-oikeuden omistaneen yhteisön jäseniä. Sanan vanhassa merkityksessä erämaita ei enää ole.
 
===Etymologia===
Rekisteröitymätön käyttäjä