Ero sivun ”Dornier Do 17” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ari-69 (keskustelu | muokkaukset)
p fix.
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 26:
Prototyyppejä oli viisi kappaletta (V1-V5). Lisäksi rakennettiin ainakin yksi kone tyyppiä MV-1. Ensimmäinen prototyyppi Do 17 V1 (V = Versuchs) D-AJUN lensi ensimmäisen kerran 23. marraskuuta 1934 Dornierin pääkoelentäjän Egon Fathin ohjaamana. Toinen prototyyppi Do 17 V2 D-AHAK liittyi koelento-ohjelmaan toukokuussa 1935. Ensimmäisen ja toisen prototyypin suurimpana erona oli konventionaalisen peräsimen muuttuminen erillisperäsimeksi. Kesällä 1935 suoritetun tehostetun koelento-ohjelman perusteella lisättiin sivuvakaimien pinta-alaa ja siirrettiin laskutelinettä eteenpäin. Dornier 17 -koneen koesarja käsitti viisi konetta, joiden moottoreina olivat muun muassa 12-sylinterinen V-rivimoottori BMW VI (700 hv, V1), puristettu BMW-VI (750 hv, V2) tai Hispano Suiza 12Ykrs (V5).
 
Ensisarja oli mallinimeltään Do-17E. Sen tiedusteluversio oli F. Näitä valmistettiin noin 500 konetta. [[Jugoslavia]]ssa valmistettiin lisenssillä 40 kpl sarjaa Kb, joista 14 kappaletta varustettiin ranskalaisilla Gnome-Rhone 14 -moottoreilla. Viimeisin malli, Z, oli lentäjien ja teknillisen henkilökunnan piirissä suosittu, ja sen on sanottu olevanolleen teknisesti luotettavin Luftwaffen pommikonetyyppi. Tuotantomäärä oli 913 konetta. Nämä koneet olivat muita versioita painavampia (8 600 kg), mutta ne oli myös varustettu tehokkaammilla Bramo Fafnir 323A -moottoreilla.
 
Do-17-koneita rakennettiin yhteensä noin 1 700 kpl. Niitä käytettiin myös tiedustelukoneina. Do 17 -koneen valmistajina toimivat muun muassa Dornierin oma tehdas Dornier Werke GmbH, Siebel, [[Henschel]] ja Hamburger Flugzeugbau.