Ero sivun ”Suomen rikoslaki” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Anr (keskustelu | muokkaukset) p Käyttäjän 80.223.73.222 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Cimon Avaro tekemään versioon. |
p →Suomen rikoslain historia: typo |
||
Rivi 87:
Rangaistussäännöksiä on muissakin laeissa kuin rikoslaissa, kuten esimerkiksi tieliikennelaissa, mutta vankeusrangaistuksen uhan sisältävät säännökset pyritään nykyisin keskittämään rikoslakiin. Suomen kriminaalipolitiikka lieventyi merkittävästi 1960-luvulta alkaen, jolloin vapausrangaistuksia alettiin ensimmäistä kertaa kritisoida epähumaaneiksi. Sen jälkeen ehdollisia vankeusrangaistuksia laajennettiin ja tuomioista tehtiin lievempiä.
Suomalainen rikosoikeusjärjestelmä sai ideologisia vaikutteita sosiologisesta koulusta, jonka mukaan rangaistuksen tarkoituksena on parantaa rikollinen. Erityisesti tämä käsitys on vaikuttanut ehdollisten vankeusrangaistusten, nuorisovankiloiden ja vaarallisten vankien eristämistoimien kehitykseen. Vuoteen [[1960]] asti rikosoikeusteoreetikot kannattivat klassista rikosoikeusajattelua tai sosiologista
Vuodesta [[1970]] alkaen suomalaista rikosoikeusajattelua on ideologisesti hallinnut humaani uusklassismi, jonka mukaan rangaistusten tavoitteena on vahvistaa moraalia. Tästä syystä kaikkien rangaistusten on oltava yleistettävissä. Yleisesti rikollisen rankaisemin perusteena on pidetty teon moitittavuutta. Uusklassismin vaikutus on nähtävissä vuonna [[1976]] kirjoitetussa rikosoikeuskomitean mietinnössä.
| |||