Ero sivun ”Monetaristinen taloustiede” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Suomalaista tutkimustietoa monetarismista.
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 2:
 
Monetarismia ovat ajaneet etenkin [[Milton Friedman]], [[Anna Schwartz]], [[Karl Brunner]] ja [[Allan Meltzer]].<ref name="econlib"/>
Eräät journalistit ovat yhdistäneet virheellisesti käsitteen doktrinaaliseen vapaan markkinatalouden kannatukseen.<ref name="econlib"/> Todellisuudessa monetarismi on erittäin keskitetty, rahapoliittisen päätösvallan kuuluessa demokraattisesta päätöksenteosta eristetylle keskuspankille ja sen johtajille.
 
Monetarismin mukaan [[inflaatio]]on ei pitäisi yrittää vaikuttaa [[Keynesiläinen taloustiede|keynesiläisittäin]] säätelemällä kulutuskysyntää tai kokonaiskysyntää valtion [[finanssipolitiikka|finanssipolitiikalla]] ([[vero]]t ja julkiset menot), vaan säätelemällä liikkeellä olevan [[raha]]n määrää [[keskuspankki|keskuspankin]] toimin (rahavarantoa kasvattamalla, [[korko|koroilla]], [[avomarkkinaoperaatio]]illa). Monetaristien kannattama, [[Klassinen taloustiede|klassisesta taloustieteestä]] periytyvä [[rahan kvantiteettiteoria]] väittää, että liikkeellä olevan rahamäärän liiallinen kasvu aiheuttaa inflaatiota. Näin ollen rahamäärää pitäisi lisätä tasaista, hidasta vauhtia ja inflaation katsotaan johtuvan vain siitä, että rahan tarjontaa on lisätty kysyntää enemmän.
Rivi 10:
Monetaristien ajama makrotaloudellinen teoria ja politiikka erosivat huomattavasti vallalla olleesta keynesiläisestä koulukunnasta.<ref name="eb"/>
 
1960-luvulla keynesiläiset ja monetaristit kiistelivät inflaation syistä ja vaikutuksesta työllisyyteen (ks. [[Phillipsin käyrä]]), rahan kysynnän korkojoustosta ja siitä, "onko finanssipolitiikalla toivottua vaikutusta kokonaiskysyntään". Kiista "ratkesi empiiristen tosiasioiden avulla - - monetaristien voittoon. - - keynesiläisten usko finanssipolitiikan ylivertaiseen kykyyn hoitaa työttömyysongelma on kuollut - - Optimistikaan ei enää luota keynesiläiseen ajatukseen kysynnän aktiivisesta hienosäädöstä", kertoo [[Helsingin yliopisto]]n kansantaloustieteen professori [[Vesa Kanniainen]].<ref>[http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/viewFile/787/647] Tieteessä tapahtuu 8/2008, [[Vesa Kanniainen]]</ref>. Kanniainen ei kuitenkaan ole esittänyt, mitä nämä empiiriset tosiasiat ovat.
 
Yhdysvaltain [[Federal Reserve]] kokeili 1979-82<ref name="econlib"/> Milton Friedmanin ehdottamaa yksinkertaista mallia rahamäärän sääntelemiseksi, mutta päätyi pian