'''Elli Alexandra Rängman-Björlin''' ([[21. huhtikuuta]] [[1882]] [[Ylistaro]] – [[12. helmikuuta]] [[1951]] [[Helsinki]]) oli suomalainen [[pianisti]] ja [[pedagogiikka|pianopedagogi]].
Rängmanin vanhemmat olivat tilanomistajtilanomistaja Johan Rängman ja Emilia Molin. Hän kävi [[Vaasa]]n suomalaisen tyttökoulun ja opiskeli samalla pianonsoittoa. Vuosina 1896–1900 hän oli [[Sibelius-Akatemia|Helsingin musiikkiopistossa]] [[Ingeborg Hymander]]in, Walter Petzetin ja [[Karl Ekman (pianisti)|Karl Ekmanin]] oppilaana. Lisäoppia hän sai valtion myöntämän stipendin turvin [[Leipzig]]in konservatorion mestariluokalla itseltään [[Franz Liszt]]iltä oppinsa saaneen Alfred Reisenauerin johdolla 1900–1903 ja [[Wien]]issä Alfred Grünfeldin oppilaana 1904–1905.
Rängman soitti ensikonserttinsa [[Jyväskylä]]ssä 1898 ja Helsingissä 1901 ja esiintyi myöhemmin Suomessa, muissa [[SkandinaviaPohjoismaat|Pohjoismaissa]]ssa ja Saksassa 1906 ja 1923. Hänet tunnettiin erityisesti etevistä [[Ludwig van Beethoven|Beethoven]]in ja [[Robert Schumann|Schumann]]in tulkinnoistaantulkinnoista. Helsingin musiikkiopistossa hän opetti 1907–1908 ja 1911–1913. Solistiuransa ohessa hän antoi yksityisopetusta, etenkin vuodesta 1926 lähtien, jolloin hänen puolisonsa (vuodesta 1909) varatuomari Kaarlo Ilmari Björlin kuoli.
==Oppilaita==
Rivi 28:
* ''Otavan iso musiikkitietosanakirja.'' Otava 1976–1979. ISBN 951-1-02380-2
