Ero sivun ”Elizabeth Taylor” versioiden välillä

Taylor palkittiin [[Parhaan naispääosan Oscar-palkinto|parhaan naispääosan Oscarilla]] elokuvista ''[[Ei rahasta]]'' (1960) ja ''[[Kuka pelkää Virginia Woolfia?]]'' (1966) ja lisäksi hän on voittanut [[Golden Globe]]n vuonna 1960 ja [[BAFTA Film AwardBafta-palkinto|BAFTABaftan]]n vuonna 1967.

Taylor sai paremman sopimuksen [[Metro-Goldwyn-Mayer]]ilta, ja teki ensimmäisen pääosansa elokuvassa ''[[Lassie palaa kotiin]]'' vuonna 1943. Elokuvassa esiintyi myös lapsinäyttelijä [[Roddy McDowall]], ja tästä alkoi hänen ja Taylorin elinikäinen ystävyys. Taylorin seuraava elokuva oli ''[[Kotiopettajattaren romaani (vuoden 1944 elokuva)|Kotiopettajattaren romaani]]'', joka perustuu [[Charlotte Brontë]]n samannimiseen romaaniin. Elokuvan pääosassa oli [[Joan Fontaine]], ja Taylor näytteli sivuosan Helen Burnsina. Sen jälkeen Taylor palasi Englantiin näyttelemään toisessa MGM-elokuvassa, joka oli ''[[Doverin valkeat kalliot]]''. Yhdysvaltoihin palattuaan hän näytteli ''Lassie''-elokuvan jatko-osassa ''Urhea Lassie''. Elizabethin äiti haki sitkeästi tyttärelleen suurta roolia, joka tekisi hänestä maailmanluokan tähden. Elizabeth saikin pääosan elokuvasta ''[[Yli esteidenesteitten]]'', jossa hän näytteli nuorta ratsastajaa, joka koulutti rakasta hevostaan ravikilpailuihin. Elokuvan suurmenestyksen myötä Taylorista tuli hänen äitinsä toivoma suuri Hollywood-tähti vain 12-vuotiaana. Elokuvan muissa osissa nähtiin nuori näyttelijälupaus [[Mickey Rooney]] sekä [[Angela Lansbury]]. Vuosia myöhemmin Taylor kutsui tuota elokuvaa "kaikista jännittävimmäksi" jonka hän oli koskaan tehnyt, vaikka kärsikin selkäviasta, jonka hän sai kuvauksissa pudottuaan hevosen selästä.<ref>http://www.salon.com/wires/allwires/2011/03/24/D9M5H14G0_us_obit_taylor/</ref>

''Yli esteidenesteitten'' -elokuvan menestyksen myötä Taylor sai useita rooleja MGM-studioilla. Uuden sopimuksensa nojalla hän ansaitsi 750 [[dollari]]a viikossa. Taylor poikkesi [[Warner Brothers]]-yhtiöön näyttelemään neuroottisen Mary Skinnerin osan elokuvaan ''[[Isä ja me]]'' (1947). Muita MGM-elokuvia olivat ''Ensilempi'', ''Tapaamme illalla'' ja ''Vanha rakkaus ei ruostu''. Kaikki edellä mainitut elokuvat olivat kaupallisia menestyksiä. Taylor sai mainetta jatkuvasti menestyvänä nuorena näyttelijänä, lempinimenään "One-Shot-Liz" (joka viittasi hänen kykyynsä näytellä kokonainen kohtaus yhdessä otoksessa). Klassikkoelokuvassa ''[[Pikku naisia (vuoden 1949 elokuva)|Pikku naisia]]'' Taylor esiintyi Amyn osassa, ja se jäi hänen viimeiseksi teiniroolikseen.<ref>[http://www.tcm.com/tcmdb/person/189524%7C46617/Elizabeth-Taylor/milestones.html Milestones for Elizabeth Taylor] Viitattu 20.12.2014</ref>

Noustuaan nopeasti koko kansan tuntemaksi elokuvatähdeksi Elizabeth Taylor kaipasi aikoja jolloin sai olla normaali lapsi. Hän on sanonut: "Yksi niitä harvoja aikoja jolloin olin todella onnellinen, oli se aika kun olin lapsi ennen kuin aloitin näyttelemisen. Pelasin pelejä muiden lasten kanssa ja leikin nukeilla, mutta ''Yli esteidenesteitten'' -elokuvan jälkeen &ndash;– kun olin 12 &ndash;– halusin yhä olla osa sitä elämää, mutta he alkoivat tavallaan pitää minua jonkinlaisena outolintuna, friikkinä."<ref>[http://books.google.com/books?id=kFEEAAAAMBAJ&lpg=PP1&ots=xZJGAWxygn&pg=PA74#v=snippet&f=false I refuse to cure my public image] Viitattu 20.12.2014</ref>

Taylor ilmoitti vuonna 2004, 72-vuotiaana kärsivänsä [[sydän]]viastasydänviasta. Lisäksi hänellä on ollut [[aivokasvain]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.usatoday.com/life/people/2004-11-30-taylor-heart_x.htm | Nimeke =Elizabeth Taylor suffers from heart condition | Tekijä = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta =30.11.2004 | Julkaisija =USATODAY.com | Viitattu = | Kieli ={{en}} }}</ref><ref name="hs_kuol"/>