Ero sivun ”Välirauha” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
w; kh
pikkufiksejä ja yksi selvennyspyyntö
Rivi 11:
==Ulkopolitiikka==
===Yleinen kehitys Euroopassa===
Pian talvisodan päättymisen jälkeen tapahtui Euroopassa tapahtui isoja muutoksia. Ensiksi Saksa [[operaatio Weserübung|miehitti Tanskan ja Norjan]] huhtikuussa 1940. Tämän jälkeen Saksa valtasi [[Ranska]]n, [[Alankomaat|Hollannin]], [[Belgia]]n ja [[Luxemburg]]in touko–kesäkuussa. [[Yhdistynyt kuningaskunta]] jäi yksin vastustamaan Saksaa ja [[taistelu Britanniasta]] alkoi. Baltian maat olivat taipuneet vuoden 1939 loppupuolella järjestetyissä neuvotteluissa [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] sotilaallisin vaatimuksiin, joiden tarkoitus oli antaa [[puna-armeija]]lle tukikohtia eri puolilta Baltiaa. Baltian maat painostettiin liittymään järjestetyissä kansanäänestyksissä yksi toisensa jälkeen osaksi Neuvostoliittoa loppukesällä 1940. Mahdollisesti myös [[Matkustajakone Kalevan pudotus|matkustajakone Kalevan]] alas ampuminen Tallinnan edustalla.{{selvennä|tästä virkkeestä puuttuu predikaatti}}<ref name=SHP> Suomen historian pikkujättiläinen, sss. 712–718.</ref>
 
===Ulkopolitiikka Neuvostoliiton kanssa===
Suomalaiset olivat jo [[talvisota|talvisodan]] aikana pyrkineet selvittämään skandinaavista puolustusliittoa Ruotsin ja Norjan kanssa. Suomessa ja muissa pohjoismaissa otettiin hyvinkin jyrkkään sävyyn kantaa vallitsevaan tilanteeseen, heti [[Moskovan rauhansopimus (1940)|rauhansopimuksen]] allekirjoittamisen ja [[Ratifiointi|ratifioinnin]] jälkeen.<ref name="Upton s.56-59">Upton s.56-59 56–59.</ref>
 
{{sitaatti2|right|pohjoismaiden puolustusliiton välttämättömyys on tämän sodan aikana selvinnyt naapureillemmekin|Presidentti [[Kyösti Kallio]] radiopuhe 14. maaliskuuta 1940 <ref name="Upton s.56-59" /> }}
Rivi 20:
Ruotsissa lehdistön enemmistö oli päivää aikaisemmin kirjoittanut vastaavan suuntaisesti ja myös Norjan parlamentin puhemiehen tiedetään ottaneen kantaa eräässä radiopuheessa positiiviseen sävyyn mahdollisesta pohjoismaisesta yhteistyöstä ja epäilleensä kyseisen rauhansopimuksen olevan lyhytikäinen. Mutta Ruotsin hallitus ei ollut yhtä suopea kyseiselle ajatukselle.<ref name="Upton s.56-59" />
[[Juho Kusti Paasikivi|Paasikiven]] vieraillessa Tukholmassa matkalla Moskovaan, niin Ruotsin hallituksen edustaja ilmoitti [[ulkoministeri]] Molotov oli keskusteluissa tuonut esille, että kyseinen liitto olisi ollut rauhasopimuksen ehtojen vastainen ja suunnattu Neuvostoliittoa vastaan toteutuessaan.{{sitaatti2|right|Nykyinen rauha ei ole Moskovalle muuta kuin etappi, johon se tälle kohtaa on katsonut parhaaksi tyytyä jatkaakseen myöhemmin sopivan tilaisuuden marssimaan länteen.| [[Helsingin Sanomat]] 16. maaliskuuta 1940 <ref name="Upton s.56-59" />}}
Heti Paasikiven saavuttua Moskovaan ulkoministeri [[Vjatšeslav Molotov|Molotov]] ilmoitti peittelemättä hankkeen olevan rauhansopimuksen kolmannen artiklan vastainen. Artikla kielsi Suomea liittymästä Neuvostoliittoa vastaan tähdättyyn liittoutumaan. Hän käytti tekosyynä julkisuudessa esitettyjä puheenvuoroja niin Suomessa kuin muuallakin. Suomen hallitus luopui hankkeesta.<ref>C. G. E. Mannerheim: ''Suomen marsalkka Mannerheim'' Suomen marsalkan muistelmat. (1995) s. 258.</ref><ref name="Upton s.56-59" />
 
{{sitaatti2|right|mikään oikeutta loukkaava väärä rauha ei kestä kauan.|[[Edvard Hambro]] Norjan parlamentin puhemies 14. maaliskuuta 1940<ref name="Upton s.56-59" />}}
 
Uuden rajalinjan määrittäminen kävi melkein ongelmitta. Neuvostoliitto pyrki aluksi tulkitsemaan armeijoiden välistä linjaa. Ensimmäiseksi asetettiin sekakomissio ja tehtävä suoritettiin asiantuntijoiden voimin niin että suomalaiset sai lisää aluetta mutta ainoa hankaluus tuli Suomelle tärkeän [[Enso]]n teollisuusalueen kohdalla, joka sijaitsi rajalinjalla. Lopulta he kuitenkin joutuivat neuvotteluissa hallitukselta saamien ohjeiden mukaan taipumaan. Suurlähettiläs Paasikivi yritti vielä pelastaa alueen keskustelemalla Molotovin kanssa, mutta tuloksetta. Ennen kuin rajalinja kerittiin merkitä maastoon puita kaatamalla sattui muutamia kertoja että ihmisiä eksyi Neuvostoliiton puolelle ja he katosivat maan vankiloihin tai [[Gulag|vankileireille]]. Rajalinjalta kaadetut puut saivat suomalaiset pitää. <ref name="Upton s.109-113">Upton s.109-113 109–113.</ref>
{{sitaatti2|right|On todennäköistä, että he vielä tuntevat meitä kohtaan suurta epäluuloa, jonka poistaminen tai edes vähentäminen ei ole helppo asia.| [[Suurlähettiläs]] Paasikivi ulkoministeri [[Rolf Witting]]ille. <ref name="Upton s.109-113" />}}
 
Moskovan rauhansopimuksen kuudennen artiklan mukaan luovutetuilta alueilta sai viedä vain irtaimiston. Venäläiset vaativat irtaimen omaisuuden takaisin palauttamista mikä olisi kuulunut jättää paikoilleen heidän tulkinnan mukaan, mikä taas ei kuulunut suomalaisten mielestä rauhansopimukseen. Asian selvittämiseksi asetettiin suomalais-venäläinen sekakomissio, joka joutui selvittämään erilaisia tulkintaeroja. Lopulta päästiin kuukausien tinkimisen jälkeen sellaiseen tulkintaan, että maaliskuun 13. päivän jälkeen viedyt koneet ja laitteet piti palauttaa takaisin, mutta ennen kyseistä päivää viedyt saivat suomalaiset pitää. Suomen hallitus päätti palauttaa erikseen vielä valtiolle kuuluneen irtaimiston. Muusta omaisuudesta sovittiin, että sellaisista jota oli turmeltu tai viety ennen 13. maaliskuuta, suoritetaan erillinen rahallinen korvaus, mutta korvauksen suuruudesta ei päästy sopimukseen, koska jatkosota ehti syttyä sitä ennen.<ref name="Upton s.109-113" />
 
Kesäkuun lopulla [[Vjatšeslav Molotov]] kutsui Paasikiven Kremliin. Paasikivi pelkäsi tavata Molotovia kun vain hieman aikaisemmin oli Baltian maat liitetty Neuvostoliittoon arveluttavasti. Molotov aloitti tavallisten kohteliaisuuksien jälkeen esittämällä, että Petsamon [[Kolosjoen kaivos|Kolosjoen nikkelikaivoksen]] toimilupa annetaan neuvostoliittolaisille kanadalais-englantilaiselta [[Mond Nickel Company]]ltä tai perustetaan suomalais-neuvostoliittolainen yhteisyhtiö korvaamaan aikaisempi yhtiö. Paasikivi huomautti Molotoville että Mond Nickel Company hallitsi toimilupaa mutta varmaankin voisi myydä kaiken nikkelin Neuvostoliitolle. Paasikivi lähetti viestin Suomen hallitukselle ja suositteli saman tyyppistä vastausta. Samaan aikaan Saksan kanssa päättyneiden kauppasopimusneuvotteluiden aikana myös Saksa oli pyytänyt toimilupaa Petsamon nikkelistä mutta oli saanut kieltävän vastauksen. Paasikivi tapasi muutaman päivän kuluttua Molotovin uudestaan ja ilmoitti hallituksen olevan suostuvainen siihen, että Neuvostoliitto ja Saksa voivat jakaa Petsamon nikkelin toistensa kanssa, mutta Molotov vastasi siihen, että Neuvostoliitto ei ollut esittänyt tämän tyyppistä ratkaisua, vaan he halusivat toimiluvan itselleen. <ref name="Upton s.135-139">Upton s.135-139 135–139.</ref>
Samalla tapaamisella Molotov huomautti Paasikivelle, että Neuvostoliiton hallitus oli pannut merkille, että Ahvenanmaalla oli varuskunta ja edelleenkinse linnoittettuoli edelleen linnoitettu. Ne pitäisi siirtää pois, paitsi jos Suomi olisi halukas linnoittamaan saariston yhteistyössä Neuvostoliiton kanssa.<ref name="Upton s.135-139" />
 
Välirauhan aikana Neuvostoliitto teki useita rajaloukkauksia Suomen alueella. Kaksi neuvostoliittolaista [[DB-3]] -pommittajaa ampuivat 14. kesäkuuta alas Tallinnan ja Helsingin välisellä lennolla olleen [[Kalevan pudotus|matkustajakone Kalevan]]. Neuvostoliitto teki myös joukkojenkeskityksiä Suomen rajalle. Tilannetta kiristi vielä Neuvostoliiton lähetystöstään suorittama vakoilu. Elokuussa 1940 syntyi niin sanottu elokuun kriisi, jolloin pidettiin mahdollisena, että Neuvostoliitto aloittaisi uuden hyökkäyksen Suomeen.<ref name= Tapola />
 
Elokuussa 1940 esitettiin valtioliiton muodostamista Ruotsin ja Suomen välille. Asiaa ajoivat näkyvimmin ruotsalaiset Suomen-ystävät eli niin sanottu decemvirien ryhmä. Asiaa pohdittiin syyskuussa kummankin maan hallituksessa. Ruotsin ulkoministeri [[Christian Günther]] kuitenkin tarkensi unionin edellytyksiä Suomelle 18. lokakuuta. Suomen tuli luopua kaikista revanssitoiveista Neuvostoliiton suhteen. Lisäksi unionille tuli saada Neuvostoliiton ja Saksan hyväksyntä. Saksa torjui hankkeen lokakuun lopulla ja Neuvostoliitto marraskuun alussa. Neuvostoliitto ilmoitti, että unioni mitätöisi Moskovan rauhansopimuksen ja hanke siis kariutui ulkovaltojen vastustukseen. Myöhemmin Suomen ja Saksan suhteiden lähentyminen siirsi pohjoismaisen unionin kokonaan pois päiväjärjestyksestä.<ref name=SHP/>
 
Saksan ilmavoimat suorittivat syys-marraskuussa 1940 [[Norja]]n [[Banak]]ista, ja myöhemmin [[Kirkkoniemi|Kirkkoniemestä]] tiedustelulentoja Neuvostoliittoon Suomen ilmatilan kautta. Huhtikuussa 1941 tiedustelulennot Suomen alueen kautta aloitettiin uudelleen, usealta eri kentältä.<ref name="val26-30">Valtonen 1997, s. 26-3026–30.</ref>
 
Tammikuussa 1941 Suomen sotilastiedustelu havaitsi rajalla sellaista liikehdintää, että Suomi oli vähällä julistaa osittaisen liikekannallepanon. Neuvostoliitto oli tuonut talven aikana rajalle muun muassa 20 jalkaväkidivisioonaa, kaksi ratsuväkidivisioonaa, viisi panssarivaunudivisioonaa sekä valtavan määrän kenttätykistöä. Neuvostoliitto oli myös perustanut rajan läheisyyteen monia uusia lentokenttiä ja raivannut uusia teitä jotka mahdollistaisivat neuvostojoukkojen nopean siirron rajan läheisyyteen.{{lähde|joukkojen siirrolle ja rakentamiselle 22.12.2013}}
Rivi 46:
Suomalaiset kommunistit perustivat toukokuussa 1940 [[Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seura]]n. Seuran ympärillä tapahtuneet levottomuudet ja Baltian miehitys kesällä loivat käsityksen, että seura oli vain peitejärjestö, joka oli luotu Neuvostoliiton solutuskanavaksi ja ns. [[viides kolonna|viidenneksi kolonnaksi]]. Tilanne kärjistyi edelleen syksyllä ja joulukuussa 1940 Suomen hallitus lakkautti seuran.<ref name=SHP/>
 
Saksan vallattua Etelä-Norjan ja liittoutuneiden aloitettua joukkojensa evakuoinnin Pohjois-Norjasta 7. kesäkuuta 1940 Ruotsissa ja Suomessa suunniteltiin Norjan [[Ruija]]n valtaamista, jotta maiden ulkomaankaupalle olisi saatu [[Liinahamarin reitti|Liinahamarin reitin]] rinnalle uusi yhteys valtamerille. [[Carl Gustaf Mannerheim|Mannerheim]] kehotti ulkoministeri [[Rolf Witting]]ä tutkimaan valtauksen poliittisia vaihtoehtoja ja seurauksia. Tilanne kuitenkin muuttui hyökkäykselle mahdottomaksi saksalaisten vallattua Pohjois-Norjan odotettua nopeammin.<ref>Nevakivi 1991, s. 68-6968–69.</ref>
 
[[Kyösti Kallio]] luopui presidentin virasta terveydellisiin syihin vedoten. Uusi presidentti valittiin vaaleilla 19. joulukuuta. Molotov antoi Paasikivelle listan, jossa lueteltiin ei-toivottavat vaihtoehdot presidentiksi: [[Toivo Kivimäki]], [[Carl Gustaf Emil Mannerheim|Mannerheim]], [[Väinö Tanner]], [[Pehr Evind Svinhufvud|Svinhufvud]]. Neuvostoliitolle sopiva Ryti valittiin.<ref name=SHP/>
Rivi 77:
Kenraali [[Paavo Talvela]] matkusti Mannerheimin lähettämänä neljä kertaa Saksaan syksyn 1940 aikana. Ensimmäisellä kerralla hän neuvotteli saksalaisten läpikulusta Suomen alueella. Myöhemmin Talvela selvitti saksalaisten asennetta Suomen ja Ruotsin valtioliittoon. Tärkeä selvitettävä asia oli myös avun saaminen Saksasta, jos Neuvostoliitto hyökkäisi Suomeen.<ref name= Tapola/>
 
''Eversti Rössing'', joka oli Saksan sotilasasiamies Helsingissä pyysi lokakuussa tietoja Suomen puolustusvalmiudesta ja erityisesti Pohjois-Suomen sotilaallisista laitteista ja maastosta. Rytin, Mannerheimin ja Heinrichsin pitämän neuvottelun jälkeen pyyntöön suostuttiin.<ref name= Tapola> Tapola, sss. 103–104, 106, 108–110 .</ref>
 
Syksyllä suomalaiset saivat tietoonsa, että suhteiden kiristymisestä huolimatta Saksa ei hyökkäisi ennen seuraavaa kevättä Neuvostoliittoon. Neuvostoliitto muistutti Saksaa [[Molotov–Ribbentrop-sopimus|Molotov–Rippentrop-sopimuksessa]] sovitun etupiirijaon noudattamisesta. Molotov matkusti Berliiniin 12. marraskuuta 1940. Käydyissä sävyltään kireissä keskusteluissa Molotov oli erityisesti kiinnostunut Suomen kysymyksestä.<ref name=SHP/> Molotov vaati jyrkin äänenpainoin oikeutta hyökätä Suomeen ja muutenkin vapaita käsiä Suomen suhteen, ilman että Saksa puuttuisi asioihin. Hitler torjui tiukasti Neuvostoliiton vaatimukset. Tieto tuloksettomiksi jääneistä neuvottelusta tuli Göringin kautta Suomeen.<ref name= Tapola/> Marraskuun lopulla Neuvostoliitto vaati Saksaa vetämään kaikki joukkonsa Suomesta, mihin Saksa ei reagoinut millään tavoin.
Rivi 119:
== Ajopuuteoria ==
{{pääartikkeli|[[Ajopuuteoria]]}}
Ns. [[ajopuuteoria]]n mukaan Suomi ajautui jatkosotaan väistämättömästi, ilman omia toimiaan. Teoria eli pitkään, mutta nykyisin – alkaen vuonna 1967 Peter Krosbyn aihetta käsittelevästä kirjasta – se on hylätty ja Suomen katsotaan valmistautuneen talvisodassa menetettyjen alueiden takaisin valtaamiseen.<ref name="Jokisipilä">{{Lehtiviite | Tekijä = [[Markku Jokisipilä]] | Otsikko = Jatkosodan synty suomalaisen menneisyyden kipupisteenä | Julkaisu = Turun Sanomat | Ajankohta = 21.6.2001 | Vuosikerta = | Numero = | Sivut = aliokirjoitus | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Selite = | Tunniste = | www = http://vanha.soc.utu.fi/polhist/vaihtuvat/Jokisipila_Jatkosodan%20synty%20-%20suuri%20kansallinen%20dilemma.pdfhttp://vanha.soc.utu.fi/polhist/vaihtuvat/Jokisipila_Jatkosodan%20synty%20-%20suuri%20kansallinen%20dilemma.pdf | www-teksti = | Tiedostomuoto = PDF | Viitattu = 14.11.2008 | Kieli = | Lopetusmerkki = }}</ref><ref name="Herlin">{{Lehtiviite | Tekijä = [[Ilkka Herlin]] | Otsikko = Ajopuuteorian kaksi käytäntöä | Julkaisu = Yliopisto | Ajankohta = 1995 | Vuosikerta = | Numero = 19/95 | Sivut = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Helsingin yliopisto | Selite = | Tunniste = | www = http://yliopistolehti.helsinki.fi/1995_19/ylart.htm#a5 | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 14.11.2008 | Kieli = | Lopetusmerkki = }}</ref><ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Ilkka Herlin | Nimeke = Suomi 85 Itsenäisyyden puolustajat - Osa I: Rintamalla | Vuosi = 2002 | Kappale = Tutkijoiden jatkosota | Sivu = 284-289 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Weilin+Göös | Tunniste = | www = http://nimierkki.blogspot.com/2007/06/tutkijoiden-jatkosota.html | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }}</ref><ref name="Tilli">{{Verkkoviite | Osoite = http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-2007350 | Nimeke = Luovutuskeskustelu menneisyyspolitiikkana - Elina Sanan Luovutetut jatkosotaan liittyvän historiapolicyn kritiikkinä - | Tekijä = Jouni Tilli | Tiedostomuoto = PDF | Selite = Pro gradu -tutkielma | Julkaisu = | Ajankohta = Syksy 2006 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Jyväskylän yliopisto, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos | Viitattu = 15.11.2008 | Kieli = }}</ref>
 
Saksan ja Neuvostoliiton toimet Itämeren ympäristössä sekä maailmanpoliittinen tilanne, jossa lähes koko Länsi-Eurooppa oli sodassa tai Saksan miehittämänä, pakottivat Suomen valitsemaan Saksan ja Neuvostoliiton välillä. Suomen poliittinen liikkumavara oli äärimmäisen vähäinen ja liittoutuminen jommankumman kanssa tiesi välittömästi sotaa toista vastaan. Näistä kahdesta vaihtoehdosta Suomi valitsi Saksan.<ref name="Jokisipilä" /><ref name="Herlin" /<ref name="Tilli" /> {{Lähde|Taas hieman omituinen kehäpäätelmä}}