Ero sivun ”Viljami Kalliokoski” versioiden välillä

 

Sota-aikana hänen vastuulleen hallituksessa kuuluivat asutusasiat sekä elintarviketuotanto. Välirauhan aikana hän ministerinä vastasi siirtoväen asuttamisesta muualle Suomeen sekä jatkosodan aikana takaisin vallattujen alueiden jälleenasuttamisesta. Syksyllä 1944 hänen johdollaan linjattiin vielä kolmas asutusurakka alueluovutusten takia. Myös elintarviketuotannossa sotavuodet olivat dramaattisia, sillä nälänhädän uhka Suomessa oli todellinen sekä keväällä 1942 että 1944.

Kalliokoski ei kuulunut hallituksen sisärenkaaseen, joka käsitteli ulkopoliittisia linjauksia. Siitä huolimatta sodan loppuvaiheissa Kalliokoskea vastustaneen maalaisliiton opposition keulahahmoksi nousi ulkopoliittisiin erimielisyyksiin vedonnut [[Urho Kekkonen]]. Kalliokoski kuului ns. vanhoihin kasvoihin, joiden ei sallittu asettua ehdolle enää [[Eduskuntavaalit 1945|eduskuntavaaleissa 1945]]. Kalliokosken ja Kekkosen kärjistynyt vastakkainasettelu johti Kalliokosken eroamiseen maalaisliiton johdosta kesken dramaattisen puoluekokouksen kesäkuussa 1945. Eronsa jälkeen Kalliokoski välttyi häntä uhanneelta syytteeltä sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä. Hän oli puolueensa sisällä Kekkosen vastaehdokkaana valittaessa maalaisliiton presidenttiehdokasta [[Suomen presidentinvaali 1956|vuoden 1956 vaaleihin]]. Vuorostaan puolueensa sisällä oppositioon jäänyt Kalliokoski teki paluun eduskuntaan [[Eduskuntavaalit 1948|vuoden 1948 vaaleissa]] ja jatkoi kansanedustajana vuoteen 1962 saakka. Sen jälkeen hän toimi vielä muun muassa kirkollisissa luottamustehtävissä ja oli kirkkohallituksen jäsenenä ja kirkolliskokouksen varapuheenjohtajana siihen asti korkeimpaan asemaan noussut [[maallikko]] evankelis-luterilaisessa kirkossa. Kalliokoski tunnettiin myös taidokkaana puhujana, jonka puheiden määrän on yli kuusi vuosikymmentä kestäneen julkisen uran aikana arvioitu nousseen viiden ja kymmenen tuhannen väliin.