Ero sivun ”Tunnustuskirjat” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Thi (keskustelu | muokkaukset) pEi muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 9:
'''Yksimielisyyden kirja:''' Se on koko tunnustuskirjat, eli kokoelma erilaisia luterilaisia tunnustuksia, joissa määritellään sen oppia. Se on koottu ja allekirjoitettu vuonna [[1580]]. Kaikki luterilaiset kirkot eivät ole ottaneet tunnustuksekseen Yksimielisyyden kirjaa, vaan osia siitä.
'''[[Ekumeeniset uskontunnustukset|Kolme vanhan kirkon tunnustusta]]:''' Ne ovat [[apostolinen uskontunnustus]], [[Nikaian-Konstantinopolin uskontunnustus]] ja [[Athanasioksen uskontunnustus]]. Tunnustukset otettiin mukaan erityisesti sen takia, että luterilaisuus ei halunnut olla uusi kirkko. Apostolinen uskontunnustus on saanut tunnustuksista erityisaseman luterilaisuudessa ja se on selitetty [[Vähä katekismus|Vähässä katekismuksessa]]. Luther myös vetosi Athanasioksen uskontunnustukseen Schmalkaldenin opinkohdissa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/tunnustuskirjat.html| Nimeke = Luterilaisen kirkon tunnustuskirjojen synty ja luonne| Tekijä = Kauko Pirinen | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisija = Suomen evankelis-luterilainen kirkko| Viitattu =13.6.2015 }}</ref>
'''[[Augsburgin tunnustus]]''' (Melanchthon): Se on luterilaisen kirkon perustava asiakirja. Keisari Kaarle V:n koolle kutsumilla valtiopäivillä oli tarkoitus käsitellä sitä, voidaanko evankeliset (eli luterilaiset) hyväksyä valtakunnan jäseniksi. Saksin vaaliruhtinas antoi Wittenbergin teologien tehtäväksi kirjoittaa esitys olennaisimmista eroavaisuuksista opissa ja kirkollisissa käytännöissä heidän ja katolisten välillä. Ennen varsinaisen tunnustuksen muodostumista valmistuivat ns. Torgaun artikkelit, joitten kohteena olivat katolisen kirkon epäkohdat ja jotka muodostivat perustan tunnustuksen toiselle osalle, kun taas ns. Schwabach-Marburgin artikkelit muodostivat pohjan tunnustuksen ensimmäiselle osalle. Melanchthon laati tunnustuksen lopullisessa muodossaan. Aluksi oli tarkoitus antaa keisarille Torgaun artikkelit, mutta ne todettiin yhtä aikaa liian laajoiksi ja samalla riittämättömiksi, sillä niissä ei selitetty riittävästi varsinaisia oppikysymyksiä. Melanchton piti tärkeänä uskon sisällön selvittämistä, ja hän laati tunnustuksen sanamuodon Lutherin ollessa Koburgissa. Tämän tunnustuksen hän lähetti Lutherin hyväksyttäväksi. Melanchton pyrki välttämään vastapuolen ärsyttämistä ja laati esimerkiksi tunnustukseen erittäin kohteliaan esipuheen Kaarle V:lle. Tunnustus jakautuu kahteen pääosaan. Ensimmäisessä käsitellään luterilaisen opin pääkohdat (articuli fidei praecipui 1-21), jälkimmäisessä katolisen kirkon erehdyksiä (articuli, in quipus recensentur abusus mutati). Ensimmäinen osa pyrkii osoittamaan, etteivät evankeliset ole kerettiläisiä, vaan että he seisovat alkuperäisen oikean katolisen opin pohjalla. Jälkimmäinen osa pyrkii osoittamaan, että kirkkojen välinen ristiriita on syntynyt evankelisten poistettua eräitä katolisten väärinkäytöksiä ja siksi keisarin tulisi nähdä heidän asiansa oikeutus. Tunnustus luettiin valtiopäivillä 25. kesäkuuta 1530. Vuonna 1540 Melanchton teki tekstiin eräitä muutoksia pyrkien lähentymään reformoituja, erityisesti ehtoollista koskevassa kappaleessa X. Tätä versiota kutsutaan nimellä confessio variata.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Tiililä, Osmo| Nimeke = Kristilliset kirkot ja lahkot| Suomentaja = | Vuosi = 1945| Luku = | Sivu = 176-178|
| |||