Ero sivun ”Makarios III” versioiden välillä

532 merkkiä lisätty ,  5 vuotta sitten
lisälähde ja -tietoa
p (kh)
(lisälähde ja -tietoa)
Makarios opiskeli [[teologia]]a [[Kreikka|Kreikassa]] ja muissa maissa ja piti yllä hyviä suhteita muun muassa [[Kirkkojen maailmanneuvosto]]on.<ref name = huovinen>{{Kirjaviite | Tekijä = Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.) | Nimeke =Maailmanpolitiikan kasvot | Vuosi =1963 | Sivu =121 | Julkaisupaikka =Helsinki | Julkaisija =Weilin & Göös }}</ref> Hänet vihittiin papiksi 1946, piispaksi 1948 ja arkkipiispaksi 1950.<ref name=hss />
 
Makarios oli jo vuodesta 1950 [[Yhdistynyt kuningaskunta|brittien]] kruununsiirtomaan [[Kyproksenkreikkalaiset|kyproksenkreikkalaisten]] henkinen johtaja, ja halusi maan liittämistä [[Kreikka]]an eli ''[[enosis]]ta''<ref name = huovinen/> ja tuki vastarintaliike/terroristijärjestö EOKAa. Britannia oli haluton luopumaan tärkestä itäisen Välimeren omistuksestaan, vaikka Kreikka vei Kyproksen kiistan 1954 YK:hon. Britit karkottivat Makarioksen Kyprokselta 1956 [[Seychellit|Seychelleille]].<ref name = beazley>{{Kirjaviite | Tekijä = Salonen, Lippo & Salonen, Sirkka (suom.) & Väänänen, Juha (toim.) | Nimeke =Kuka teki mitä, Kuvitettu elämäkerrallinen hakuteos | Vuosi =1986 | Luku =Makarios III | Sivu = 164| Selite = Alkuteos Howat, Gerald & Wallis, Frank (toim.): ''Who Did What? Mitchell Beazley Illustrated Biographical Dictionary''. Mitchell Beazley 1985 | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Suuri Suomalainen Kirjakerho | Tunniste = ISBN 951-643-251-4 }}</ref><ref name = huovinen/> Kreikan pääministeri [[Konstantinos Karamanlis]]in johdolla ''enosis'' hylättiin, sillä Kyproksen itsenäisyyden toteuttaminen asetettiin sen edelle. Asiasta solmittiin vuonna 1959 [[Zürichin sopimus]] ja [[Lontoon sopimus]] Turkin, Kreikan ja Ison-Britannian sekä Kyproksen eri väestöryhmien kesken. Sopimusten mukaan saari itsenäistyisi eikä sitä jaettaisi kahtia. Parlamentin ja hallituksen jako oli tasan eri kansallisuuksien kesken. Britannia sai pitää kaksi sotilastukikohtaansa saarella. Makariosin palatessa Kyprokselle [[1. maaliskuuta]] [[1959]] hänet otettiin Nikosiassa vastaan sankarina. Häntä oli vastaanottamassa arviolta 2/3 saaren kreikkalaisväestöstä. Joulukuussa 1960 hänet valittiin itsenäistyneen Kyproksen ensimmäiseksi presidentiksi<ref name = beazley/> ja 1964 maahan tuli YK:n rauhanturvajoukkoja.
 
Politiikassaan Makarios suuntautui [[Kansainyhteisö|Kansainyhteisöön]] ja [[Sitoutumattomien maiden liike|Sitoutumattomien maiden liikkeeseen]]. Hänen osallistumisensa sitoutumattomien maiden kokoukseen [[Belgrad]]issa syyskuussa 1961 hermostutti sekä Lontoon että Washingtonin. Yhdysvalloissa Makariosia alettiin epäillä kommunistien sympatoijaksi ja tietyissä piireissä häntä nimitettiin "Välimeren Castroksi." Yhdysvallat pelkäsi saaren jäävän Neuvostoliiton käsiin, jos britit vetäisivät joukkonsa kuten pääministeri [[Harold Wilson]] oli ehdottanut. Tämän vuoksi Yhdysvallat oli jo 1964 lähtien suunnitellut saaren jakoa ja pohjoisosan antamista Turkille.<ref name="guardian_20020116">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.guardian.co.uk/world/2002/jan/16/qanda.cyprus | Nimeke = Cyprus | Tekijä = Hamilos, Paul | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = The Guardian | Ajankohta = 16.1.2002 | Julkaisupaikka = London | Julkaisija = Guardian News and Media Limited | Viitattu = 17.2.2013 | Kieli = {{en}} }}</ref>
100 004

muokkausta