Ero sivun ”Fredrik Elfving” versioiden välillä

'''Fredrik Emil Wolmar Elfving''' ([[1854]]–[[1942]]) oli [[Suomi|suomalainen]] [[Kasvifysiologia|kasvifysiologi]]. Hän oli [[Helsingin yliopisto]]n [[kasvitiede|kasvitieteen]] [[professori]] vuosina 1892–1926. Hän kirjoitti muun muassa kirjat ''Tärkeimmät viljelyskasvit'' ja ''Kasvitieteen oppikirja'', joita käytettiin oppikirjoina laajalti.

 

Elfving valmistui ylioppilaaksi vuonna 1870 Turussa. Hän oli aluksi suunnitellut [[lääkäri]]n uraa, mutta kiinnostui kuitenkin enemmän kasvitieteestä. Elfving valmistui jo neljän vuoden kuluttua filosofian kandidaatiksi. Vuosina 1878–1879 hän täydensi opintojaan [[Saksa]]ssa. Tohtoriksi hän väitteli vuonna 1879 24-vuotiaana, ja jo vuonna 1881 hänet nimitettiin kasvitieteen dosentiksi. Vuonna 1892 hänet nimitettiin tiukan kilpailun jälkeen kasvitieteen professoriksi oppituolin edellisen haltijan [[Sextus Otto Lindberg]]in kuoltua vuonna 1889. Elfving toimi myös [[Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta|fyysis-matemaattisen osaston]] [[dekaani]]na vuosina 1911–1924. Elfving hoiti professorin virkaa 34 vuotta ja jäi eläkkeelle 71-vuotiaana vuonna 1926.