Ero sivun ”Martin Ekström” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
korj.
p →‎Elämä: - typo
Rivi 9:
Ekström liittyi vapaaehtoisena 1905 [[Uplanti|Uplannin]] tykistörykmenttiin. Vuonna 1911 hänestä tuli kersantti ja samana vuonna hän liittyi [[Harald Hjalmarson]]in johtamaan ruotsalaiseen sotilaskomennuskuntaan, joka lähetettiin [[Persia]]n hallituksen pyynnöstä kouluttamaan Persian [[santarmi]]stoa. Ekström oli tässä tehtävässä joulukuusta 1911 syksyyn 1915 ja sai Persian santarmistossa kapteenin arvon taistellessaan onnistuneesti rosvojoukkioita vastaan. [[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisen maailmansodan]] puhjettua hän liittyi Persiassa olleisiin saksalais-turkkilaisiin joukkoihin ja taisteli niiden mukana venäläisiä vastaan 1915–1916. Hän sai Saksan armeijan luutnantin arvon. Vuonna 1916 hän tuli takaisin Ruotsiin ja hänestä tuli [[reservi]]n kersantti.
 
[[Tiedosto:Martin Ekström-stenen Berslagssafari 01.jpg|thumb|Martin Ekströmin muistokivi hänen synnyinpaikkakunnallaan Byn GålsbossäGålsbossa. Kivessä lukee ruotsiksi: ”''Eversti Martin Ekström – 1887 By – 1954 Vaasa – Narvan valloittaja – Kunnia velvollisuus tahto – Ruotsalaiset, suomalaiset, virolaiset aseveljet pystyttivät kiven''”.]]
Suomen sisällissodan puhjettua Ekström värväytyi tammikuussa 1918 vapaaehtoisena Suomen valkoiseen armeijaan, johon hänet otettiin luutnanttina. Hän palveli ensin [[Pietarsaaren tykistökoulu]]ssa, sitten 2. Hämeen pataljoonan komentajana ja sodan loppuvaiheessa [[Vaasan rykmentti|Vaasan Rykmentin]] komentajana. Hän osallistui [[Tampereen taistelu]]un ja [[Viipurin taistelu (Suomen sisällissota)|Viipurin valtaukseen]]. Hänet ylennettiin maaliskuussa kapteeniksi ja hieman myöhemmin majuriksi.<ref name="KB" /><ref>Teemu Keskisarja: ''Viipuri 1918'', s. 224–225. Siltala, Helsinki 2013.</ref> Ekströmin mahdollinen osuus Viipurissa kaupungin valtauksen jälkeen toteutettuihin [[Viipurin puhdistus 1918|venäläisten joukkoteloituksiin]] ei ole täysin selvä. Hän määräsi noin 200 kaupungissa vangittua aseetonta venäläistä kuljetettaviksi [[Hiekka (Viipuri)|Hiekan]] miinakasarmille, mutta kiisti antaneensa määräystä perillä suoritettuun teloitukseen ja väitti saapuneensa paikalle, kun verityö oli jo tapahtunut.<ref>Keskisarja 2013, s. 319–321, 353, 358.</ref>