Ero sivun ”Ilmasto” versioiden välillä

Ilmastokin muuttuu pitkän ajan kuluessa. Kun käsitys ilmastosta pitkäaikaisena keskiarvona syntyi 1800-luvun loppupuolella, ajatus ilmastonmuutoksesta oli tuntematon ja 30 vuoden keskiarvoistusaikaa pidettiin riittävänä. Tietyllä maantieteellisellä alueella ilmasto ei yleensä muutu ihmisen elinajan aikana. Kuitenkin [[geologia|geologisessa]] ajassa ilmasto voi vaihdella samassa paikassa huomattavasti. Esimerkiksi [[Skandinavia]]ssa on ollut useita [[jääkausi]]a kymmenien tuhansien vuosien aikana (edellinen loppui noin 10 000 vuotta sitten). Keskiajalla oli nykyistä lämpimämpää noin 800-1300800–1300, ja tämän jälkeen pieni jääkausi noin 1450–1850. Lämpimintä oli 1100–1250. Nykyään kun ilmaston tiedetään muuttuvan pitkän ajan kuluessa, on termin ilmasto tarkka ristiriidaton määrittely vaikeaa: keskiarvot saattavat siirtyä, ja lyhyellä ajanjaksolla tilastot eivät ole vakaita. Ilmaston eroihin vaikuttaa myös maapallon kiertoradan vaihteleva muoto ja kallistuskulmam muutokset (vaihtelee 21,6 ja 24,5 asteen välilä)

Matalapaineiden ja korkeapaineiden kuviot ja niiden vuosiaikavaihtelut sekä meri ja manner luovat ilmastoja. Meri tasaa lämpötilan vaihteluja, koska sieltä haihtuva kosteus luo pilviä. Meri myös kosteuttaa ilmaa ja luo vuoristojen rinteille sademetsiä. Maapallo jakautuu matala- ja korkeapainevyöhykkeisin. Päiväntasaajalla on matalapainevyöhyke, koska siellä pasaatituulet kohtaavat. Kostea ilma kohoaa ylöspäin, syntyy paikallisia matalapaineita ja sateita varsinkin iltapäivällä ja illalla. Näillä alueilla on sademetsää ja savannia. Sadetta on jatkuvasti tai ainakin ajoittain runsaasti. Mutta kääntöpiirien seuduilla noin 20-3020–30 leveyksillä on subtrooppinen korkeapainevyöhyke, joka kuivattaa monia alueita aavikoiksi, esimerkiksi Saharan ja Arabian. Kääntöpiirin ns. hepoasteiden korkeapainevyöhykkeillä päiväntasaajalta ja pohjoisesta tullut kuiva ilma kohtaavat yläilmoissa ja laskeutuvat alas. Noin 50–60 leveysasteilla on matalapainevyöhyke ja napojen lähellä korkeapaine. Matala- ja korkeapainevyöhykkeet jakavat eri leveysastevyöhykkeitä [[ilmamassa|ilmamassoiksi]]. Suomen säähän ja ilmastoon vaikuttaa keskileveysasteiden ilma, joka tulee kääntöpiirien seuduilta, samoin polaarinen ilma ja arktinen navalta tuleva ilma. Ilmamassaa muuttaa kosteaksi meri ja kuivattaa manner. Meren ja mantereen yllä vuodenaikojan mukaan vaihtuvat korkeapaineet ja matalapaineet aiheuttavat Etelä-Aasiassa, muun muassa Intiassa monsuuni-ilmiön. Kesällä mantereen sisäosissa on matalapaine, joka imee kosteaa ilmaa mereltä tuoden valtavia sateita, jotka saattavat synnyttää tulviakin. Kesäinen matalapaine syntyy auringon lämmittäessä mannerta. Mutta talvella manner jäähtyy, ilma laskeutuu siellä alas ja luo korkeapaineen, joka hajottaa pilvet. On kuivan talvimonsuunin aika Intiassa. Pohjois-Euroopassa säähän vaikuttaa enimmäkseen matalapainevyöhyke, johon liittyy [[suihkuvirtaus]].