Ero sivun ”Houses of the Holy” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Thi (keskustelu | muokkaukset) →Kritiikki: w, kursivointi |
p →Kansitaide: typox2 |
||
Rivi 146:
[[kuva:Housesholy gatefold.jpg|340px|thumb|left|''Houses of the Holyn'' kansitaide. Etu- ja takansi muodostavat yhdessä kokonaisuuden.]]
''Houses of the Holyn'' kannen suunnitteli [[Hipgnosis]]-yhtiön taiteilija [[Aubrey Powell (taiteilija)|Aubrey Powell]]. Siinä on yksitoista alastonta, esiteini-ikäistä lasta, jotka on kuvattu takaviistosta kipuamassa ylös kukkulan rinnettä. Powell suunnitteli kannen sen jälkeen, kun Jimmy Page oli hylännyt Powellin yhtiökumppanin [[Storm Thorgerson]]in luomuksen, jossa oli kuvattuna tennismaila sähköisenä hohtavalla vihreällä tenniskentällä. Page oli suuttunut ja lopettanut yhteistyön
Aubrey Powell, joka ei ollut kuullut albumin musiikkia, teki tulevasta kannesta kaksi erilaista suunnitelmaa. Niistä toinen olisi vaatinut kuvausmatkaa [[Peru]]un ja toinen [[Pohjois-Irlanti]]in [[Giant’s Causeway]] -nimiselle [[basaltti]]kivimuodostelmalle. Jälkimmäinen suunnitelma, joka perustui [[Arthur C. Clarke]]n vuonna 1953 julkaistun romaanin ''[[Lapsuuden loppu (romaani)|Lapsuuden loppu]]'' loppuhuipennukseen, valittiin lopulliseksi kansikuvaksi. Vaikka suunnitelma kävi hyvin kalliiksi, Led Zeppelinin manageri Peter Grant ilmoitti, ettei rahasta tarvitse kantaa huolta. Hän kustansi lentoliput Pohjois-Irlantiin itselleen, kahdelle lapsimallille, kameraryhmälle ja meikkaajalle. Alun perin kuva piti ottaa värifilmille, mutta Powell joutui muuttamaan suunnitelmaa, koska kuvauspaikalla satoi vettä koko työhön varatun viikon ajan. Niinpä kuvat otettiinkin mustavalkofilmille eräänä sateisena aamuna. Lopullinen kuva on kollaasi, joka väritettiin käsin ja koostettiin yli kolmestakymmenestä ruudusta. Kuvauksissa oli vain kaksi mallia, jotka saatiin näin monistettua yhdeksitoista. Powell maalasi lapset kulta- ja hopeavärillä, mutta ihosta tuli lopuksi hyvin vaalean punainen, lähes valkoinen. Powell ajatteli ensin epäonnistuneensa, mutta huomasi sitten värissä olevan ”tiettyä vierasmaalaista hehkua”.<ref name="Wall/321">Wall 2008, s. 321.</ref> Kannen yleisilme ilme sai värierottelun jälkeen oranssin sävyn,<ref name="Davis/211"/> eikä muutoksia enää tehty.<ref name="Wall/321"/>
| |||