Ero sivun ”Tekniikan historia” versioiden välillä

Renessanssi nosti antiikin luonnonfilosofit, kuten [[Aristoteles|Aristoteleen]], [[Ptolemaios|Ptolemaioksen]] ja [[Galenos|Galenoksen]], uudelleen kunniaan. Näiden teorioissa oli kuitenkin virheitä kuten raskaan kappaleen nopeampi putoaminen kuin kevyen. Toinen oli [[tyhjiö]], jonka Aristoteles kielsi. Tyhjiön olemassaolon todistaminen lisäsi oppien ristiriitaan, minkä vuoksi alettiin epäillä klassista luonnonfilosofiaa. Epäily johti tieteellisiin teorioihin, jotka luottivat enemmän havaintoihin ja matematiikkaan kuin abstraktiin ajatteluun. Uusi suuntaus vei kohti tiivistyvää tieteen ja teknologian vuorovaikutusta. Kirkko kuitenkin pitäytyi tiukasti Ptolemaioksen maakeskeisessä näkemyksessä. [[Kopernikus]] (1473–1543) osoitti maan olevan yksi aurinkoa kiertävistä planeetoista. [[Johannes Kepler]] (1571–1630) määritti planeettojen [[ellipsi|elliptisen]] radan [[Tyko Brahe]]n (1546–1601) tekemien tarkkojen tähtitieteellisten havaintojen perusteella. Näiden tuloksena mekanistinen maailmankuva ja [[empiirinen]] tiede alkoivat syrjäyttää Platonisia luontoa koskevia käsityksiä. Vuoteen 1700 mennessä [[Descartes]] (1596–1650) ja [[Isaac Newton]] (1642–1727) olivat osoittaneet vakuuttavasti auringon olevan aurinkokunnan keskus ja että Maan ulkopuolinen maailmankaikkeus noudattaa yksinkertaisia mekaanisia lakeja. Descartes väitti jopa kaikkien eläinten olevan [[kone]]ita, mutta erotti vielä hengen aineesta. [[Andreas Vesalius]] (1514–1564) ja [[William Harvey]] (1578–1657) syrjäyttivät Galenoksen lääketieteen tekemällä yksityiskohtaisia ruumiinavauksia ja fysiologisia tutkimuksia osoittaen ihmisruumiin noudattavan luonnonlakeja.<ref>Adams, s. 28–29 .</ref> [[Julien Offray de La Mettrie|La Mettrie]] julkaisi 1742 kirjan ''Ihmiskone'' (''L'homme machine''). Filosofinen pohdiskelu hengen ja aineen suhteista jatkui yhä, esimerkkinä [[fysikalismi]]. 1500-luvulla alkanutta tieteen muutosta sanotaan [[tieteen vallankumous|tieteen vallankumoukseksi]].<ref>Kivikirveestä tietotekniikkaan, Hannu Salmi: Tieteellisistä oivalluksista "teolliseen vallankumoukseen", s. 128–131.</ref>

 

 

Kokeellisessa tieteessä tekniikka ja tiede yhtyvät. Esimerkiksi ensin kehitettiin havainnointitekniikka eli [[kaukoputki]], jota [[Galileo Galilei]] (1564–1642) vielä paransi, ennen kuin hän pystyi tekemään kuuluisat löytönsä planeettojen kuista. Monen uuden tieteellisen löydön taustalla oli tekniikan kehitys. Heilurikellot olivat tarkempia, mikä auttoi nopeuden ja kiihtyvyyden mittaamista. [[Giambattista della Porta]]n (1536–1605), [[Evangelista Torricelli]]n (1608–1647) ja [[Otto von Guericke]]n (1602–1686) [[ilmanpaine]]en ja [[tyhjiötekniikka|tyhjiön]] mittauskokeissa tarvittiin toimivia ilmapumppuja ja tiiviitä kammioita. Kirkon kanssa kirjoituksistaan ristiriitaan joutunut Galileo oli ensimmäinen, joka yritti soveltaa tiedettä tekniikan kehittämisen apuna alkamalla soveltamaan [[mekaniikka|mekaniikassa]] matematiikkaa kappaleiden käyttäytymisen ennustamiseksi. Galileo pyrki ymmärtämään tutkimansa ilmiöt, mikä oli tärkeä askel teknisten tieteiden suuntaan.<ref>Mahajan, s. 45.</ref><ref>Kivikirveestä tietotekniikkaan, Hannu Salmi: Tieteellisistä oivalluksista "teolliseen vallankumoukseen", s. 128–131.</ref>