Ero sivun ”Muotoilu” versioiden välillä

'''Muotoilu''' eli '''design''' [disain] ({{k-it|disegno}} 'piirustus, suunnitelma, malli') tarkoittaa [[Esine (tavara)|esineen]] tai muun kohteen [[käytettävyys|käytettävyyden]] ja muodon suunnittelua tai sen valmistusta. Myös kaksiulotteisia [[Graafinen suunnittelu|graafisia suunnitelmia]] sekä [[käyttöliittymä|käyttöliittymien]] ja [[brändi]]en suunnittelua ja toteutusta voidaan sanoa muotoiluksi ja ne voivat kuulua muotoilijan työhön.

[[Taidehistoria|Taidehistoriassa]] italian sana ''disegno'' voidaan joskus kääntää [[Piirustus|piirustukseksi]] tai suunnitelmaksi. [[Renessanssi]]n aikana ''disegno'' tarkoitti laajassa mielessä koko [[Taideteos|taideteoksen]] [[Mielikuva|mielikuvan]] konseptia. Sana on joskus käännetty "luovaksi”luovaksi kapasiteetiksi"kapasiteetiksi”. Jotkut teoreetikot käyttivät 1500-luvulla sanontaa ''disegno interno'', joka viittasi taiteilijan mielen ylhäisen ennustavaan ideaan. Federico Zuccaro johti disegnon sanonnasta ''segno di Dio'' ({{k-it|Jumalan merkki}}).<ref name= "dis1" /> Renessanssin ajatus kyvystä keksiä tai luoda asetti taiteilijan samalle jalustalle perimmäisen luojan, Jumalan kanssa. Samalla [[Maalaustaide|taidemaalauksen]] arvoasema asema nousi [[Käsityö|käsityöstä]] [[Taide|taiteen]] tasolle.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nationalgallery.org.uk/paintings/glossary/disegno | Nimeke = disegno | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Glossary | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = The National Gallery | Viitattu = 29.3.2011 | Kieli ={{en}} }}</ref>

Keski-Italian, varsinkin Firenzen, taiteilijat ja kirjailijat kiinnittivät erityistä huomiota ''disegnon'' tärkeyteen, vastakohtana Venetsiassa painotetulle sanalle ''colore'' 'väri'. Eri näkökulmat [[Formaali|formalisoitiin]] Ranskassa 1600-luvulla, kun ''[[Ranskan akatemia|Académie Royale]]'' jakautui kahteen vastakkaiseen suuntaukseen, poussinisteihin, jotka kannattivat [[Nicolas Poussin]]in älyllistä lähstymistapaa ja rubénisteihin, jotka [[Roger de Piles]]in johdolla ihailivat [[Peter Paul Rubens|Rubensin]]in teosten värejä ja lämpöä. Vastaavaa ristiriitaa saattoi nähdä 1800-luvulla [[Jean Auguste Dominique Ingres|Ingres]]in ja [[Eugène Delacroix|Eugène Delacroix'n]] välisessä kilpailussa, sekä ehkä 1900-luvulla [[Picasso]]n ja [[Matisse]]n välillä.<ref name= "dis1">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.encyclopedia.com/doc/1O2-disegno.html | Nimeke = disegno | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Encyclopedia.com/The Oxford Dictionary of Art | Ajankohta = 2004 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = The Encyclopedia.com | Viitattu = 29.3.2011 | Kieli ={{en}}}}</ref>

Käsityömuotoilu on [[Teollistuminen|teollisen ajan]] myötä keskittynyt länsimaissa pääasiassa taiteellisten käyttöesineiden tai koriste-esineiden tekemiseen. Käsityömuotoilun prosessi voi olla hyvinkin [[taide|taiteellinen]] ja tulos voi olla ennalta määrittelemätön. Työskentely tapahtuu usein yksin ja muotoilijan itsenäisten päämäärien ohjaamana. Käsityömuotoilijat ovat usein keskittyneet johonkin materiaaliin, kuten ([[puu]], [[lasi]], [[keramiikka]], [[metalli]]t, [[jalometalli]]t, [[tekstiili]]t, [[kierrätys]]materiaalit). Käsityömuotoilijan työprosessi on usein materiaalilähtöistä, toisin sanottuna tutkimalla ja kokeilemalla materiaalien tarjoamia mahdollisuuksia muotoilija saa [[inspiraatio]]ninnoituksen taideteokseen tai esineeseen. Muotoilijat inspiroituvatinnoittuvat myös muiden taiteilijoiden ja muotoilijoiden töistä.

Teollisen muotoilun juuret sijoittuvat [[Teollinen vallankumous|teollisen vallankumouksen]] 1700-luvun asiantuntijuuden syntymisen valistusaikaan[[valistus]]aikaan sekä [[James Watt]]in höyrytekniikan patenttiin 1769 vuodelta<ref>Vihma, Susann2002, 2002 alkusivu.</ref> [[Englanti|Englannissa]]. Teollistumisen myötä 1800-luvulla tuotteiden suunnittelua tekivät sekä tekniset asiantuntijat, insinöörit[[insinööri]]t, että arkkitehdit ja käsityöläiset. Sähkön käytön ja teknisten keksintöjen yleistyessä 1900 -luvun alkuvaiheessa koneiden ja laitteiden suunnittelu alkoi myös yleistyä. Ensimmäiseksi [[teollinen muotoilija|teolliseksi muotoilijaksi]] on nimitetty [[Peter Behrens]]iä, joka toimi AEG:llä Saksassa muotoilijana vuosina 1907-1914 alkaen. Vaikka Behrens oli alunperin taidemaalari, hän oli myös itseoppinut arkkitehti.<ref>Vihma, Susann, 2002 s. 60-64.</ref>.

Teollinen muotoilu on [[Käyttötaide|sovellettua taidetta]], joka ottaa huomioon tuotesuunnittelun esteettiset, kaupalliset ja taloudelliset tekijät. [[Teollinen muotoilija]] suunnittelee tuotteelle ulkomuodon ja sen toimintoja havainnollistavan ilmeen, sekä tutkii muun muassa erilaisia pintakäsittelyjä, väritysmahdollisuuksia ja pintoja. Yleensä teollinen muotoilija on tuotekehitystiimin yksi jäsen, jonka vastuulla on miellyttävän käyttäjäkokemuksen, tuotteen yrityskuvan ja yrityksen määrittelemän kohderyhmän mieltymyksiin sopivan materiaalisen kokonaisuuden havainnollistaminen. Vuonna 1972 [[SITRA]] määritteli teollisen muotoilun tehtävää seuraavasti: "Teollinen”Teollinen muotoilu on teollisuustuotteiden tai tuotejärjestelmien kehitystyön osa. Teollisen muotoilijan tehtävä tuotekehityksessä on yhteistyössä ongelmaan liittyvien eri osa-alueiden asiantuntijoiden kanssa optimoida tuotteen muotoon vaikuttavat osatekijät ja niiden väliset suhteet. Tässä tehtävässä teollinen muotoilija ensisijaisesti vastaa tuotteen sopivuudesta käyttäjälle."”<ref>Ahola, Jussi, 1980, s. 22.</ref> Keskeistä on myös kehittää tuotteen [[ergonomia]]a, [[käytettävyys|käytettävyyttä]], valmistettavuutta ja kaupallistettavuutta. Ammattia voi verrata esimerkiksi [[arkkitehti]]in, sillä muotoilijalla ei ole samanlaista täydellistä luovan ilmaisun vapautta kuin [[taiteilija]]lla.

Teollinen muotoilija kehittää tuoteideasta markkinoitavan kaupallisen [[tuote|tuotteen]], jonka valmistus on mahdollista käytettävissä olevilla resursseillavoimavaroilla. Muotoilijan rooli on koota kaikki eri päämäärät: taloudelliset, toiminnalliset ja tekniset vaatimukset, sekä markkinoiden vaatimukset hyödynnettäväksi tuotesuunnitelmaksi. Muotoilija voi pohtia lisäksi esimerkiksi valmistuskustannusten alentamista uudella [[design]]illadesignilla, tuotteen [[käytettävyys|käytettävyyden]] parantamista, tai ulkonäön kohentamista. Onnistunut designmuotoilu täyttää valmistajan kaupalliset, tuotannolliset ja [[logistiikka|logistiset]] vaatimukset, kuten myös käyttäjän tarpeet.

Työkalunaan teolliset muotoilijat käyttävät nykyisin digitaalisia kuvankäsittely- ja 3D-mallinnusohjelmia [[tietokone]]illa [[3D-grafiikka|3D-suunnittelu]]ohjelmistoja. Suunnitteluohjelmia muotoilukäyttöön on lukuisia, halvoista yksittäisistä työkaluista laajoihin kolmiulotteisiin, tuotteen toimintaa [[Simulaatio|simuloiviinmallintaviin]] suunnittelutietojärjestelmiin.

[[ImageKuva:Jussipaita.svg|thumb|250px|Jussipaita on perinteistä suomalaista käsityöhön pohjautuvaa vaatemuotoilua.]]

Suomalainen muotoilu on maailmalla tunnettu käsite, joka pitkälti pohjautuu 1950-luvun muotoilijoiden, kuten [[Kaj Franck]]in, [[Saara Hopea]]n, [[Timo Sarpaneva]]n, [[Nanny Still]]in tai [[Tapio Wirkkala]]n menestyneihin, laadukkaisiin tuotteisiin ja taide-esineisiin [[Milanon Triennale]]issa<ref>Kalha, Harri 1997</ref>. Tuolloin "mestarimuotoilijat"”mestarimuotoilijat” olivat taitavia [[käsityö]]läisiä, jotka tunsivat materiaalien ominaisuudet ja käyttäytymisen omasta kokemuksestaan. Nykyisin tuotteet suunnitellaan tavallisesti [[tietokoneavusteinen suunnittelu|tietokoneavusteisesti]], osin [[Virtuaalitodellisuus|virtuaalisesti]] 3D-mallinnusohjelmilla. Suomalainen muotoilu voidaan yhdistää myös Pohjoismaiseen muotoiluun eli Scandinavian Designiin, joka on [[moderni]]a, pelkistettyä tyyliä.

[[Helsinki]] onoli vuonna 2012 [[maailman muotoilupääkaupunki]].

[[Pro Finlandia]] -palkittu [[Hannu Kähönen]] (s. 1948) on ollut pitkään merkittävä taustahahmo suomalaisen muotoilun kentällä ja kansainvälisesti tunnetuimpia nykymuotoilijoitammesuomalaisia nykymuotoilijoita. Vuosiksi 2006–2011 [[professori|taiteilijaprofessoriksi]] nimetyn Kähösen muotoilusta tunnetuinta - tai ainakin käytetyintä puolta edustaa HKL-Raitioliikenteen matalalattiaraitiovaunu.

Tunnettuja suomalaisia muotoilijoita ovat myös [[Stefan Lindfors]] (s. 1962) ja [[Harri Koskinen]] (s. 1970). Lindfors tuli tunnetuksi 1980-luvulla, jolloin hän löi itsensä läpi esiintymällä runsaasti julkisuudessa. Stefan Lindfors on tuottelias ja laaja-alaisesti toimiva suunnittelija, ja hänestä tulikin julkisuutensa myötä hetkeksi aikaa teollisen muotoilijan ihannekuva. Lindforsin tuotanto on usein leikkisää, osin rajojakin rikkovaa.

Harri KoskinenKoskisen on uusia tulokkaita suomalaisessa muotoilukentässä. Hänen materiaaleinaanmateriaaleina on ollut pitkälti [[lasi]] ja kovat materiaalit. Harri Koskisen tuotanto on viileän eleetöntä ja [[minimalismi|minimalistista]], Koskinen on tuonut kokonaan uuden tulkinnan skandinaviseen muotoiluperinteeseen. Hänet on palkittu muun muassa Italiassa vuonna 2004 ''[[Compasso d'Oro]]'' -palkinnolla, jota verrataan [[Nobel-palkinto]]on muotoilun saralla.

* Takala-Schreib{{Kirjaviite | Tekijä=Vihma, Vuokko.Susann Suomi| muotoileeNimeke=Ornamentti ja kuutio. UnelmienJohdatus kuvajaisiamodernin diskurssienmuotoilun vallassa.historiaan | Julkaisupaikka=Helsinki: | Julkaisija=Taideteollinen korkeakoulu, julkaisu| A23.Vuosi=2008 2000.| Tunniste=ISBN 978-951-558-027261-7.4}}