Ero sivun ”Ernst Löfström” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Suomen sisällissota ja myöhempi aika: - tarpeeton viitteiden toisto |
|||
Rivi 10:
Löfström saapui Helsinkiin tammikuun alussa 1918 ja ryhtyi yhteistyöhön [[sotilaskomitea]]n kanssa. Hieman ennen sisällissodan puhkeamista hän siirtyi vallankumousta pakoon [[Vaasa]]an ja tarjoutui sodan sytyttyä valkoisen armeijan käyttöön. Valkoisten ylipäällikkö [[Carl Gustaf Emil Mannerheim|Mannerheim]] vierasti Löfströmiä, joka oli ollut hänen holhoojansa kadettikoulussa.<ref name="KB" /> Löfström taas katsoi Mannerheimin saaneen Venäjän armeijassa ylennyksiä ja kunniamerkkejä muilla kuin sotilaallisilla ansioilla, erityisesti syksyllä 1914, jolloin he olivat osallistuneet samoihin taisteluihin Hodelilla ja Opatówissa. Löfströmillä oli vanhoja riitoja myös päämajoitusmestari [[Hannes Ignatius|Hannes Ignatiuksen]] kanssa.<ref name="keskisarja1">Teemu Keskisarja: ''Viipuri 1918'', s. 216–222. Siltala, Helsinki 2013.</ref> Pätevien komentajien ollessa vähissä Mannerheim nimitti kaikesta huolimatta Löfströmin Savon rintaman komentajaksi 10. helmikuuta 1918, vaikka [[Jääkäriliike|jääkärit]] eivät pitäneet Löfströmistä hänen tsaarinupseerin taustansa ja monet muut Itä-Suomen valkoiset hänen ruotsinkielisyytensä vuoksi.<ref name="keskisarja1" /><ref name="KB" /> Löfström käytti sisällissodan aikana äitinsä tyttönimeä Toll suojellakseen Pietarissa oleskellutta perhettään, jolle paljastuminen valkoisen kenraalin omaisiksi olisi voinut tietää vaikeuksia.<ref name="KB" /> Toimenpide vietiin niin pitkälle, että hänestä käytettiin hänen ”soturinimeään” myös yksityisissä keskusteluissa.<ref>Hjalmarson, Harald: ''Sotamuistoni Suomesta'', s. 33. WSOY: Porvoo 1920.</ref>
Savoon saavuttuaan Löfström päätti ensimmäiseksi vallata punaisten haltuun valkoisten selustassa jääneen [[Varkaus (kaupunki)|Varkauden]], jonka valtausta 20. helmikuuta hän johti henkilökohtaisesti. Häntä kritisoitiin Varkaudessa taisteluiden päätyttyä suoritetuista [[Huruslahden arpajaiset|teloituksista]]. Seuraavaksi Löfström määräsi hyökkäyksen punaisten asemia vastaan [[Mäntyharjun rintama]]lla. Vaikka [[Mouhu]] onnistuttiin valtaamaan 3. maaliskuuta, valkoiset joutuivat perääntymään [[Hillosensalmi|Hillosensalmelta]], minkä jälkeen Löfström pysytteli pitkään puolustuskannalla.<ref name="KB" /> Kun valkoinen armeija järjesteltiin uusiksi [[Tampereen taistelu|Tampereen valtauksen]] jälkeen, Löfström nimitettiin 12. huhtikuuta uuden Itäarmeijan komentajaksi, ja hänen toimialueensa laajeni näin käsittämään sekä Savon että Karjalan rintaman.
Löfström sai pyynnöstään eron Viipurin linnan komendantin tehtävistä elokuun 1918 alussa. Huhtikuussa 1919 hänet nimitettiin [[jalkaväen tarkastaja]]ksi, mitä tehtävää hän hoiti vuoteen 1928, jolloin vetäytyi palveluksesta. Hänet ylennettiin vuonna 1927 jalkaväenkenraaliksi.<ref name="KB" /><ref name="kenraalit" /> [[Puolustusneuvosto]]n jäsenenä hän toimi 1927–1928, ja lisäksi useissa eri puolustusalan komiteoissa.<ref name="KB" /> Valkoiset sotahistorioitsijat kiistelivät 1920-luvulta alkaen paljon siitä, kenen komentajan ansiota Viipurin menestyksekäs valtaussuunnitelma huhtikuussa 1918 oli lopulta ollut. Löfström osallistui polemiikkiin julkaisemalla vuonna 1931 muistelmateoksen ''Ledningen av Östarméns operationer i Karelen 1918'', jossa hän pyrki vähättelemään varsinkin [[Aarne Sihvo]]n ansioita.<ref>Keskisarja 2013, s. 368–370.</ref><ref name="KB" />
| |||