Ero sivun ”Suomen juutalaisluovutukset” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 20:
Voimassa ollut [[sensuuri]] ei estänyt sanomalehtiä käsittelemästä asiaa. [[Helsingin Sanomat]] ja [[Uutispäivä Demari|Suomen Sosialidemokraatti]] tekivät asiasta julkisen skandaalin tuomitsemalla voimakkain sanoin vireillä olleen luovutuksen, kun sen sijaan [[Uusi Suomi]] vähätteli tapausta. Lisäksi pääministeri Jukka Rangellille luovutettiin adressi, jossa hallitusta varoitettiin niistä kielteisistä ulkopoliittisista seurauksista, joita karkotukset voisivat aiheuttaa. Adressin allekirjoittivat muiden muassa professorit [[Yrjö Hirn]], [[Robert Brotherus]] ja [[Bruno Suviranta]] sekä Helsingin Sanomien päätoimittaja, entinen ulkoministeri [[Eljas Erkko]]. <ref>Jakobson 1999, s. 375–376.</ref>
Asiassa päästiin epämääräiseen kompromissiin, kun presidentti [[Risto Ryti]] taivutti Fagerholmin perumaan eroilmoituksensa kerrottuaan sopineensa Horellin kanssa, ettei ketään luovutettaisi. Fagerholm totesi kuitenkin myöhemmin muistelmissaan tulleensa vedetyksi nenästä, kun luovutukset oli toteutettu, vaikkakin alkuperäistä suppeammassa muodossa. <ref>Fagerholm 1977, s. 139–140.</ref> Perusteluksi juutalaisten karkottamiselle esitettiin, että nämä olivat syyllistyneet Suomessa rikoksiin. Yksi heistä olikin tuomittu [[sakko]]rangaistukseen säännöstelyrikkomuksesta ja toinen, vapaaehtoisena [[talvisota]]an osallistunut [[Itävalta|Itävallan]] kansalainen oli saanut [[varkaus (oikeustiede)|varkaudesta]] [[vankeus]]tuomion, jonka hän oli jo kärsinyt. Muista luovutetuista esitettiin vain todistamattomia epäilyjä.
==Jälkiarvioita==
|