Ero sivun ”Ernst Löfström” versioiden välillä

[[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisen maailmansodan]] alussa Löfströmin rykmentti tuki Venäjän 4. armeijan hyökkäystä [[Itävalta-Unkari]]a vastaan [[Puola]]ssa. Syyskuun alussa 1914 hänet nimitettiin Henkivartioväen 1. tarkk’ampujarykmentin komentajaksi ja joulukuussa hän sai ylennyksen kenraalimajuriksi. Hän sai seuraavana vuonna [[Pyhän Yrjön miekka|Pyhän Yrjön miekan]] kunnostautumisestaan Hodelin taistelussa elokuussa 1914 ja neljännen luokan [[Pyhän Yrjön risti (Venäjä)|Yrjön-ristin]] Opatówin taistelusta lokakuussa 1914.<ref name="KB" /><ref name="kenraalit" /><ref name="grwar">[http://www.grwar.ru/persons/persons.html?id=1255 Левстрем Эрнст Лаврентьевич] {{ru}} Grwar.ru. Viitattu 24.5.2015.</ref> Löfströmin rykmentti osallistui seuraavan kahden vuoden aikana puolustus- ja perääntymistaisteluihin [[Puola]]ssaPuolassa sekä [[Brusilovin hyökkäys|Brusilovin hyökkäykseen]] kesällä 1916. Viimeksi mainitun operaation yhteydessä rykmentti lähes tuhoutui ankarissa taisteluissa [[Stohod]]-joella heinäkuussa 1916.<ref name="KB" /> Helmikuussa 1917 Löfström siirrettiin prikaatinkomentajaksi Henkivartioväen 3. jalkaväkidivisioonaaan ja elokuussa Henkivartioväen tarkk’ampujadivisioonan komentajaksi. Venäjän aArmeijanarmeijan ollessa jo hajoamistilassa hän jäi syyskuun alussa lomalle ja palasi pian Suomeen.<ref name="kenraalit" /><ref name="KB" />

Löfström saapui Helsinkiin tammikuun alussa 1918 ja ryhtyi yhteistyöhön [[sotilaskomitea]]n kanssa. Hieman ennen sisällissodan puhkeamista hän siirtyi vallankumousta pakoon [[Vaasa]]an ja tarjoutui sodan sytyttyä valkoisen armeijan käyttöön. Valkoisten ylipäällikkö [[Carl Gustaf Emil Mannerheim|Mannerheim]] vierasti Löfströmiä, joka oli ollut hänen holhoojansa kadettikoulussa, mutta pätevien komentajien ollessa vähissä Mannerheim nimitti kaikesta huolimatta Löfströmin Savon rintaman komentajaksi 10. helmikuuta 1918. Löfström käytti sisällissodan aikana äitinsä tyttönimeä Toll suojellakseen Pietarissa oleskellutta perhettään, joillejolle paljastuminen valkoisen kenraalin omaisiksi olisi voinut tietää vaikeuksia.<ref name="KB" /> Toimenpide vietiin niin pitkälle, että hänestä käytettiin hänen ”soturinimeään” myös yksityisissä keskusteluissa.<ref>Hjalmarson, Harald: ''Sotamuistoni Suomesta'', s. 33. WSOY: Porvoo 1920.</ref>

Savoon saavuttuaan Löfström päätti ensimmäiseksi vallata punaisten haltuun valkoisten selustassa jääneen [[Varkaus (kaupunki)|Varkauden]], jonka valtausta 20. helmikuuta hän johti henkilökohtaisesti. Häntä kritisoitiin Varkaudessa taisteluiden päätyttyä suoritetuista [[HuruslahdneHuruslahden arpajaiset|teloituksista]]. Seuraavaksi Löfström määräsi hyökkäyksen punaisten asemia vastaan [[Mäntyharjun rintama]]lla. Vaikka [[Mouhu]] onnistuttiin valtaamaan 3. maaliskuuta, valkoiset pakotettiinjoutuivat perääntymään [[Hillosensalmi|Hillosensalmelta]], minkä jälkeen Löfström pysytteli pitkään puolustuskannalla.<ref name="KB" /> Kun valkoinen armeija järjesteltiin uusiksi [[Tampereen taistelu|Tampereen valtauksen]] jälkeen, Löfström nimitettiin 12. huhtikuuta uuden Itäarmeijan komentajaksi, ja hänen toimialueensa laajeni näin käsittämään sekä savonSavon että Karjalan rintaman. Hän johti huhtikuun lopussa [[Viipurin taistelu (Suomen sisällissota)|Viipurin valtaukseen]] liittyneitä operaatioita. [[Viipuri]] vallattiin 29. huhtikuuta, minkä jälkeen Löfström nimitettiin [[Viipurin linna]]n komendatiksi ja palkittiin ylennyksellä kenraaliluutnantiksi 3. toukokuuta. Myöhemmin kiisteltiin paljon siitä, kenen valkoisen komentajan ansiota Viipurin valtaussuunnitelma oli ollut.<ref name="KB" /><ref name="kenraalit" />

Löfström sai pyynnöstään eron Viipurin linnan komendantin tehtävistä elokuun 1918 alussa. Huhtikuussa 1919 hänet nimitettiin jalkaväen tarkastajaksi, mitä tehtävää hän hoiti vuoteen 1928, jolloin vetäytyi palveluksesta. Hänet ylennettiin vuonna 1927 [[jalkaväenkenraali]]ksi.<ref name="KB" /><ref name="kenraalit" /> [[Puolustusneuvosto]]n jäsenenä hän toimi 1927-19281927–1928, ja lisäksi useissa eri puolustusalan komiteoissa. Löfströn julkaisi vuonna 1931 muistelmateoksen ''Ledningen av Östarméns operationer i Karelen 1918''.<ref name="KB" />

Löfströmin puoliso vuodesta 1900 oli Katarina (Jekaterina) Mihailov (1871–1947), joka oli venäläisen knraalimajurikenraalimajuri Ivan Mihailovin tytär.<ref name="kenraalit" /><ref name="KB" />