Ero sivun ”Fagerholmin II hallitus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 3:
[[Suomen presidentinvaali 1956|Vuoden 1956 presidentinvaalin]] ratkaisevalla kolmannella kierroksella olivat olleet vastakkain edellinen pääministeri [[Urho Kekkonen]] ja eduskunnan puhemies [[Karl-August Fagerholm]]. Kekkosen tultua valituksi uudeksi [[Suomen tasavallan presidentti|tasavallan presidentiksi]] maaliskuun alusta lukien presidentti [[J. K. Paasikivi]] antoi Fagerholmille tehtäväksi uuden hallituksen muodostamisen. Fagerholmin hallitus sai Kekkosen hallitukselta perinnökseen jo sitä repineet maataloustuloa, hintoja ja palkkoja koskeneet erimielisyydet, jotka kärjistyivät maaliskuun alussa puhjenneiksi [[vuoden 1956 yleislakko|yleislakoksi]] ja maataloustuotteiden luovutuslakoksi. Jälkimmäinen tosin päättyi jo Fagerholmin hallituksen astuessa toimeensa, koska [[Maataloustuottajain Keskusliitto]] MTK katsoi vaatimustensa tulleen täytetyiksi uuden hallituksen ohjelmassa. Yleislakon kannalta tilanne oli sikäli erikoinen, että puolueet, jotka olivat varsin lähellä työmarkkinoilla avoimesti taistelevia osapuolia, istuivat samassa hallituksessa. Tämä olikin sovun aikaansaamiseksi erittäin tärkeää, mutta samalla se rasitti suuresti puolueiden yhtenäisyyttä, etenkin SDP:tä, jota vaivasivat vakavat sisäiset jännitteet.<ref name="Zetterberg"> Seppo Zetterberg (toim.): ''Suomen historian Pikkujättiläinen'', s. 847–849. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14263-0.</ref>
Fagerholmin hallituksen oikeusministerin virkaa hoiti aluksi [[Vilho Väyrynen]] oman sisäministerin toimensa ohella. Slloinen oikeusministeriön nuorempi hallitussihteeri [[Kai Korte]] on muistelmissaan arvellut, että kivuliaasti saavutettu hallituksen poliittinen tasapaino edellytti jakojäännökseksi muodostuneen oikeusministerin paikan jättämistä aluksi avoimeksi ja sen täyttämistä myöhemmin henkilöllä, joka ei järkyttäisi kyseistä tasapainoa. Oikeuskansleri [[Olavi Honka]] huomautti erään presidentin esittelyn yhteydessä, että oikeusministerin paikan pitäminen ilman vakituista haltijaa oli jatkuessaan suorastaan valtiosäännön
Fagerholmin hallitus lupasi ohjelmassaan pyrkiä turvaamaan kansalaisten työnsaannin ja oikeudenmukaisen tulonjaon eri yhteiskuntaryhmien välillä sekä rahan arvon pysymisen vakaana. Samalla luvattiin pyrkiä verorasituksen keventämiseen. Kaikki nämä olivat kiitettyjä ja yhteisesti hyväksyttyjä päämääriä; sen sijaan käsitykset siitä, mitä ne tarkoittivat ja miten ne olivat toteutettavissa, menivät jyrkästi ristiin. Näiden erimielisyyksien kärjistyminen varsinkin SDP:n sisällä johti hallituksen eroon toukokuussa 1957 ja pian koko sosialidemokraattisen puolueen muodolliseenkin kahtiajakoon.<ref name="Zetterberg"/>
| |||