Ero sivun ”E” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Hylättiin viimeisin tekstimuutos (tehnyt 91.159.33.230) ja palautettiin versio 14642209, jonka on tehnyt ZacheBot: sehän sanotaan jo edellä |
|||
Rivi 16:
Suomen [[vokaalisointu|vokaalisoinnun]] kannalta e on neutraali vokaali. Neutraalius tässä tarkoittaa, että se esiintyy myös takavokaalisissa suomen sanoissa. E ääntyy takavokaalisissa sanoissa taempana kuin etuvokaalisissa (esimerkiksi sanassa ''kera'' on takaisempi e-vokaali kuin sanassa ''kerä'').<ref>Otavan ison tietosanakirjan artikkeli E.</ref>
Vanhassa kirjasuomessa ''e''-kirjaimen käyttö ei ollut vakiintunutta: ''e'' saattoi edustaa ''ä'':tä ja päin vastoin kuten sanassa ''käsekw'' (''kesäkuu''). Tätä on selitetty germaanisten kielten esikuvien lisäksi sillä, että ''e'':n ja ''ä'':n suhde oli vanhastaan hämärä eräissä lounaissuomalaisissa murteissa. ''Ä''-äänteen merkkinä on vanhassa kirjasuomessa käytetty jonkin verran myös ''a''-kirjainta. Vuoden 1642 Raamatussa ''ä'':n ja ''e'':n erottelu oli kuitenkin jo vakiintunut nykykieltä vastaavaksi.<ref name="häkkinen">{{Kirjaviite | Tekijä = Häkkinen, Kaisa | Nimeke = Agricolasta nykykieleen. Suomen kirjakielen historia | Luku = Äänteistön ja oikeinkirjoituksen kehitys | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1994 | Tunniste = ISBN 951-0-19028-4}}</ref>
== E muissa kielissä ==
| |||