Ero sivun ”V” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Hylättiin viimeisin tekstimuutos (tehnyt Jaalei) ja palautettiin versio 14649850, jonka on tehnyt ZacheBot: tieto on jo ennestään artikkelissa |
|||
Rivi 19:
| nimeke = Verkkokielioppi | tekijä = Savolainen, Erkki | osoite = http://www.finnlectura.fi/verkkosuomi/Fonologia/sivu155.htm | tiedostomuoto = | selite = 1.5.5 Puolivokaalit v, j | julkaisija = | ajankohta = 2001 | viitattu = 18.8.2014 }}</ref> Yleiskielessä ''v'' esiintyy aina lyhyenä äänteenä; pitkänä (''vv'') se esiintyy vain murteissa.<ref name=isokielioppi>{{Kirjaviite | Tekijä=Hakulinen, Auli (päätoim.) | Nimeke=Iso suomen kielioppi | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Vuosi=2004 | Tunniste=ISBN 951-746-557-2 | www=http://kaino.kotus.fi/visk/etusivu.php | Selite=§ 9 }}</ref>
V-kirjain on vakiintunut suomen kieleen vasta 1800-luvun puolivälin jälkeen. [[Mikael Agricola]] käytti toisinaan v-kirjainta u-äänteen merkkinä, esimerkiksi ''vsko'' (usko) ja ''cvnnia'' (kunnia).<ref name=kskeh>{{Kirjaviite | Tekijä = Lehikoinen Laila, Kiuru Silva | Nimeke = Kirjasuomen kehitys | Vuosi = 1998 | Luku = Ortografian kehitys | Sivu = 61–73 | Selite = 4. painos | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = | Tunniste = ISBN 951-45-8117-2 }}</ref> Vuoden 1642 [[Biblia]]sta alkaen ''v''-äännettä merkittiin suomessa tavallisesti [[w]]-kirjaimella. V-kirjain oli varattu latinalle. 1800-luvun jälkipuoliskolla alkoi v ilmestyä w:n rinnalle. Nopea muutos tapahtui 1880-luvun lopussa, jolloin sanakirjoissa siirryttiin v:hen. Erisnimissä muutos oli hitaampi, mutta paikannimiin v-kirjain tuli 1920-luvulle mennessä.<ref name=jussila>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2698 | Nimeke = Voi wee! | Tekijä = Jussila, Raimo | Julkaisija = Kotimaisten kielten keskus | Ajankohta = 24.6.2008 | Viitattu 20.8.2014 }}</ref>
== V muissa kielissä ==
| |||