Ero sivun ”Valkohäntäpeura” versioiden välillä

Suomen valkohäntäpeurakanta on saanut alkunsa [[Minnesota]]an muuttaneiden [[Amerikansuomalaiset|amerikansuomalaisten]] lahjasta entiselle kotimaalleen.<ref name="Nuorteva1989"/> Siirtolaisten maastalähdön aikoihin Suomessa ei elänyt juuri lainkaan luonnonvaraisia hirvieläimiä, sillä [[metsäpeura]]t oli metsästetty sukupuuttoon, [[hirvi]]kanta näytti olevan kokemassa saman kohtalon<ref name="Nummi88"/> eikä metsäkauris ollut vielä levittäytynyt sinne. Yhdysvalloissa sen sijaan eli useita hirvieläinlajeja, joista valkohäntäpeura oli yleisin.<ref name="Nummi88"/> Siksi Minnesotan siirtolaiset perustivat vuonna 1932 erityisen peurakomitean, jonka tavoitteeksi tuli saada valkohäntäpeurasta Suomeen uusi riistalaji.<ref name="Nummi88"/> Syksyllä 1934 komitea oli saanut hankittua laivalla tapahtuvaa kuljetusta varten kahdeksan peuranvasaa, joista puolet oli uroksia ja puolet naaraita.<ref name="Nummi88"/> Yksi uros kuitenkin kuoli jo ennen laivamatkaa, ja kaksi menehtyi laivassa.<ref name="Nummi88"/> [[Helsinki|Helsingin]] satamaan selvisi hengissä yksi uros ja neljä naarasta,<ref name="Nummi88"/> jotka 8. syyskuuta [[1934]] saapuivat perille [[Vesilahti|Vesilahden]] [[Laukon kartano]]n maille perustettuun tarhaan.<ref name="Haukkovaara91"/> Ensimmäiset suomalaiset vasat syntyivät toukokuussa 1937.<ref name="Haukkovaara91"/> Maaliskuussa 1938 peurat karkasivat aitauksestaan, eikä urosta enää saatu kiinni.<ref name="Haukkovaara91"/> Tällöin tarhassa jäljellä olleet kolme naarasta ja niiden kaksi urosvasaa päädyttiin laskemaan vapauteen.<ref name="Haukkovaara91">{{Verkkoviite | Osoite= http://www.myrsky.com/vsn/#VALKOHANTAPEURA| Nimeke= Valkohäntäpeura (''Odocoileus virginianus'')| Tekijä= Haukkovaara, Olli| Julkaisu= Valkeakosken seudun nisäkkäät. www.myrsky.com/vsn|Ajankohta= 1991|Selite=[http://web.archive.org/web/20070707012928/http://www.myrsky.com/vsn/ Teos Internet Archivessa]| Viitattu= 18.11.2010 }}</ref> Kannan [[Perinnöllinen muuntelu|geneettisen perimän]] laajentamiseksi Suomeen tuotiin vielä muutamia valkohäntäpeurayksilöitä lisää vuonna 1948.<ref name="Nummi88"/> Lentokonematkalle lähti tuolloin joko kuusi tai kahdeksan yksilöä (puolet kumpaakin sukupuolta), mutta niistä 2–3 ehti kuolla ennen Laukossa tapahtunutta vapauttamista.<ref name="Nummi88"/> Kanta oli alkanut kasvaa nopeasti jo ennen tätä jatkoistutusta, sillä vuonna 1948 sen kooksi laskettiin noin sata yksilöä ja metsästyksen aloittamisvuonna 1962 tuhat yksilöä.<ref name="Nummi88"/> Metsästys ei hidastanut runsastumista, vaan vuonna 1968 peurojen määräksi arvioitiin jo neljä tuhatta.<ref name="Nuorteva1989"/> Määrä kasvoi nopeasti varsinkin 1970-luvun alussa<ref name="Nummi88"/> ja oli suurimmillaan saman vuosikymmenen lopulla, jolloin talvikannaksi arvioitiin noin 25 000 yksilöä.<ref name="Nuorteva1989"/> Valkohäntäpeurojen metsästystä alettiin tehostaa, ja siihenastisena ennätysvuonna 1980 kaadettiin lähes 15 000 yksilöä.<ref name="Nummi88"/> Tuon huippujakson jälkeen kantaa on säännöstelty metsästyksellä<ref name="Nummi88"/>; se kävi alimmillaan noin 15 000 yksilössä,<ref name="Nuorteva1989"/> mutta nyttemmin kannan on annettu kasvaa. Leviämistä rajoittaa luonnollisesti lumipeitteen paksuus<ref name="luonto-opas1994"/> ja ravinnon saatavuus, mutta maan itä- ja pohjoisosissa myös suuret yhtenäiset metsäalueet ja vesistöt<ref name="Nummi88"/>. 2000-luvulla peurakantaa on pienentänyt ilveskannnan kasvu, joka etenkin vahvoilla peura-alueilla on ollut huomattavan nopeaa. Myös peuran käyttäytymisessä on havaittu muutoksia – se ei tule niin helposti ruokintapaikoille, jonka tienoilla ilvekset odottavat – ja saalismäärät ovat osin senkin vuoksi pienentyneet.

TalvellaKesällä valkohäntäpeura elelee yksin, mutta talvireviireillä ne oleskelevat pienissä 4–8 yksilön laumoissa. Niillä on ympäristön laadusta riippuen 40–500 hehtaarin laajuinen reviiri, jota ei kuitenkaan puolusteta aktiivisesti.<ref name="IUCN"/> Valkohäntäpeura on yöeläin, mutta liikkuu myös päivisin.