Ero sivun ”Atsuriitti” versioiden välillä

Atsuriitin [[kovuus]] on 3,5 - 45–4 [[Mohsin asteikkokovuus|Mohsin asteikolla]] ja on [[kidejärjestelmä]]ltään monokliininen.

Atsuriitti on saanut nimensä taivaansinisen värinsä vuoksi. Sitä käytettiin jo [[Muinainen Egypti|muinaisessa Egyptissä]] ja sitä on arvostettu maalin sinisenä pigmenttinä tuhansien vuosien ajan. Tästä mineraalista on otettu talteen [[kupari]]a, mutta se ei ole teollisesti yhtä tärkeä kuin [[Kuparikiisu|kalkopyriitti]] tai [[borniitti]].

Atsuriitista tehtiin keskiajan lopulle saakka jauhetta, jota käytettiin 'vuorensiniseksi'”vuorensiniseksi” tai 'armenian”armenian kiveksi'kiveksi” kutsutun pigmentin valmistuksessa. Keskiajan taidemaalarit käyttivät yleisesti näitä pigmenttejä, kunnes havaittiin, että näin muodostuva väri ei ole vakaata. Atsuriittijauhe imee itseensä kosteutta ilmasta ja muuttuu ajan kuluessa toiseksi [[mineraali]]ksi eli [[Malakiitti|malakiitiksi]], joka on vihreää.

Massiivista koristekivissä käytettyä atsuriittia kutsutaan chessyliitiksi, sillä sitä löytyy [[RanskaChessy (Rhône)|Chessystä]]sta Chessystä [[Lyon]]in läheltä [[Ranska]]sta. AtsuriitiaAtsuriittia löytyy myös [[Italia]]sta, [[Kreikka|Kreikasta]], [[Australia]]sta, [[Namibia]]sta ja [[Marokko|Marokosta]].<ref>{{Kirjaviite|Tekijä = David C. Cook, Wendy L. Kirk|Suomentaja = Kalle Taipale|Julkaisija = Gummerus|Nimeke = Mineraalit ja jalokivet|Viitattu = 18.11.2013|Selite = |Sivu = 139|Luku = Atsuriitti|Vuosi = 2009 |Isbn = 978-951-20-8083-0}}</ref>