Ero sivun ”Linja-auto” versioiden välillä

Suomalaisen linja-auton perustyyppi 1930-luvulta 1950-luvulle oli kaksiovinen kori, jonka etuovi oli kaksilehtinen taiteovi ja takaovi etureunastaan saranoitu ns. sedan-ovi. Matkatavarat kuljetettiin pääasiassa matkustamon takaosassa. Kun matkustajia ja tavaraa alkoi olla niin paljon, että kaikki eivät mahtuneet auton sisälle, tavaraa kuormattiin myös kattotelineelle ja auton takapuskurin päälle varapyörän ympärille. Linja-autoilla kuljetettiin usein myös [[polkupyörä|polkupyöriä]], joita varten kiinnitettiin pyöräkoukut korin takaseinään.<ref> Tom Rönnberg: ''Linja-autojen mukavuus paranee ja merkkikirjavuus vähenee.'' Maantien ässät (Mobilia-vuosikirja 2005), s. 58–64. Mobilia Säätiö, 2005, Kangasala.</ref> Korin kantava rakenne tehtiin puusta auton rungon päälle ja korilevyt kiinnitettiin kehikkoon pulteilla tai niiteillä. Erityisesti linja-autokäyttöön suunniteltuja alustoja, joissa auton painopiste saatiin alemmaksi, alkoi tulla markkinoille 1930-luvun loppupuolella. Nimenomaan kaupunki- ja lähiliikenteeseen tarkoitettuja autoja käytettiin sotien jälkeisiin vuosiin saakka vain pääkaupunkiseudulla ja Tampereella. Suurin osa linja-autokannasta edusti [[Yhdysvallat|yhdysvaltalaisia]] merkkejä (mm. [[Reo]], [[Chevrolet]] ja [[Studebaker]]), mutta myös ruotsalaisen [[Volvo]]n ja suomalaisen [[Sisu Auto|Sisun]] osuus kasvoi 1930-luvun aikana.<ref> Lammer 2001, s. 14.</ref>