Ero sivun ”Jälkikaiunta” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
Sisältöä lisätty Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
||
Rivi 11:
Jälkikaiun määrä riippuu tilasta ja sen pintamateriaaleista. Kovat kiviseinät kaikuvat voimakkaasti, ja ääni tilassa ei lopu siihen, kun äänilähde vaimenee, vaan seinistä kaikuvat jälkikaiut vaimenevat hiljalleen asteittain. Aikaa, joka kuluu äänilähteen vaimenemisesta jälkikaiun vaimenemiseen 60 desibelillä, kutsutaan jälkikaiunta-ajaksi (RT60 eli reverb time).
Tilojen suunnittelussa tulee ottaa huomioon akustiset ilmiöt kuten kaje. Liiallinen jälkikaiku tekee äänestä puuromaista hälyä, äänenvoimakkuus kasvaa, mutta äänistä ei saa selvää. Sopiva kaiku sen sijaan vahvistaa usein ääntä miellyttävästi, ja esimerkiksi kivikirkkojen akustiikassa on tyypillisesti voimakas jälkikaiku, joka antaa äänelle mahtipontisuutta. Suurten konserttisalien akustiikassa liiallista kaikua pyritään välttämään, mutta tiloihin pyritään saamaan hallittua kaikua, jolloin ääni kantaa paremmin isossa tilassa, kuitenkaan sotkeutumatta häiritsevien jälkikaikujen sekamelskassa. Konserttisalien akustoinnissa käytetään usein kulmikkaita, puupintaisia seinä- ja kattoelementtejä sopivan kaiku- ja jälkikaikuyhdistelmän aikaansaamiseksi.
Musiikissa kajetta luodaan ääneen keinotekoisesti elektronisella ääniprosessoinnilla. Säädettävää jälkikaikua käytetään niin soitinten kuin laulunkin äänentoistossa, ja säädettävä jälkikaikuefekti löytyy esimerkiksi suuresta osasta sähkökitaravahvistimia.
== Lähteet ==
| |||