Ero sivun ”Rajageminaatio” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Espoo (keskustelu | muokkaukset)
Nenoniel (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 3:
Paitsi sanarajan kohdalla, esiintyy jäännöslopuke myös [[yhdyssana]]n osien rajalla (esim. ''hernekeitto'' /hernekkeitto/) sekä [[liitepartikkeli]]en edellä (esim. ''annapas'' /annappas/).
 
VokaalialkuistenVokaalialkuisen sanojensanan kohdallaedellä jäännöslopukejäännöslopukkeen toteutuuääntämistä ei nykykielessä vaadita, mutta sen ääntäminen katkoäänteenä on sallittu.<ref>Nykysuomen käsikirja</ref> Kyseinen katkoäänne on [[glottaaliklusiili]]na, esimfoneettiselta merkiltään ʔ. Esim. "Oleanna ainaolla" ääntyyvoidaan ääntää /oleʔainaannaʔolla/; tästämutta myös ilman glottaaliklusiilia /anna olla/ Glottaaliklusiilista käytetään toisinaanjoskus nimitystä loppuhenkonen tai [[aspiraatio]], jotkajoista kuitenkinviimeksi ovatmainittu harhaanjohtaviaon tässä yhteydessä on harhaanjohtava, koska glottaaliklusiili ei ole aspiroitu äänne. Glottaaliklusiili voidaan jättää myös pois, jolloin vokaalit ääntyvät [[legato]]maisesti yhteen.
 
Jäännöslopuketta ei merkitä oikeinkirjoituksessa. Kielitieteessä jäännöslopuke merkitään tavallisesti x-kirjaimen yläindeksinä - myös silloin, kun se ei äänny. Suomen kielen historiassa jäännöslopukkeen tilalla on aiemmin ollut sananloppuinen [[Soinniton velaariklusiili|[k]-äänne]] tai [[Glottaalifrikatiivi|[h]-äänne]] suurimmassa osassa tapauksia mutta sanan ''kolme'' tapauksessa [[Soinniton alveolaarinen klusiili|[t]-äänne]].