Ero sivun ”Einari Ketola” versioiden välillä

133 merkkiä lisätty ,  6 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
(→‎Aiheesta muualla: - Poistetaan Pekka Puupää -luokka.)
[[fileTiedosto:Einariketola.jpg|300 px|thumb|Einari Ketola viihdytystilaisuudessa sota-aikana.]]
 
'''Otto Einari Ketola''' (oik. Frestadius, [[23. huhtikuuta]] [[1904]] [[Impilahti]] - [[11. heinäkuuta]] [[1980]]<ref>http://www.hypermedia.fi/VYS/elinaikoja.html</ref>) oli [[Suomi|suomalainen]] [[näyttelijä]]. Ketola esitti usein hyvin puheliasta suomalaismiestä.
oli [[Suomi|suomalainen]] [[näyttelijä]]. Ketola esitti usein hyvin puheliasta [[suomalaiset|suomalais]]miestä.
 
Ketola esiintyi mm.muun muassa [[Pekka Puupää#SF-elokuvat|Pekka Puupää]] -elokuvissa. Hän esiintyi 37 elokuvassa. Hänen suosituin hahmonsa oli [[korpraali Möttönen]], joka esiintyi elokuvassa ''[[Niin se on, poijaat!]]'' (1942). Möttösen nimen keksi [[Reino Palmroth]] eli Reino Hirviseppä, mutta hahmon kehitti Ketola itse. Ketola esiintyi [[Puujalkavitsi|puujalkavitsejä]] kertovana kansanomaisena korpraali Möttösenä sotasairaaloissa ja rintamalla pidetyissä viihdytystilaisuuksissa ja asemiesilloissa.
 
Möttösen hahmo leimasi kuitenkin Ketolan niin, että hän ei sodan jälkeen enää saanut rooleja laatu[[teatteri|teattereistalaatuteattereista]]. Tämän takana oli useitakin suomalaisia [[Suomen Kommunistinen Puolue|kommunisteja]]. He onnistuivat pelottelemaan mm.muun muassa [[Kansallisteatteri]]n johdon eli [[Arvi Kivimaa]]n ja [[Arvi Tuomi|Arvi Tuomen]] niin pahoin, ettei kumpikaan uskaltanut antaa Ketolalle töitä ("Sinä”Sinä olet kuulemma Neuvostoliiton mielestä fasisti ja jos sinut otetaan tänne töihin, niin puna-armeija tulee ja miehittää Suomen!"<ref> Korpela, Viljo: ''Niin se on poijaat : viihdetaiteilijat sodissamme 1939-1945''</ref>), mutta. Iloisen teatterin johtaja Hirviseppä ei välittänyt uhkailuista -vaan antaen töitäantoi vanhalle ystävälleystävälleen ja yhteistyökumppanilleyhteistyökumppanilleen töitä [[Iloinen Teatteri|Iloisessa Teatterissa]] sekä sen lopettamisen jälkeen seuraajaksi [[Ossi Elstelä]]n perustamassa [[revyy]]teatteri [[Punainen Mylly|Punaisessa Myllyssä]], josta aikanaan tuli Vallilan kesäteatteri. Ketola palvelikin Elstelää tämän uran loppuun asti eli vuoteen 1969. Silloin hän itsekin täytti 65 vuotta eli saavutti [[kansaneläke]]iän.
 
Ketola oli pitkään eläkkeelle jäätyään sukulaisten ja ystävien tuen varassa; hänet oli erotettu sodan jälkeen [[Suomen Näyttelijäliitto|Näyttelijäliitosta]] häntä etupäässä Möttösen hahmon ja yleensäkin toimineen propagandan vuoksi syvästi vihanneen, tuolloin [[punainen Valpo|Valtiollisen poliisin]] ylimääräienäylimääräisenä osastopäällikkönä toimineen [[Suomen Kommunistinen Puolue|kommunistikommunistijohtaja]]johtaja [[Aimo Aaltonen|Aimo Aaltosen]] pelottelujen johdosta ("Se”Se on Neuvostoliiton tahto!") tekosyyllä, ettei hänen alansa kuulu näyttämötaiteeseen ja liittoon kuulumattomuus oli tekosyy evätä muutkin eläkkeet - ja kansaneläkettä koskevat paperit makasivat unohtuneina jonkun kommunistisen eläkevirkailijan paperipinoissa.
 
Lopulta Ketolan vanha ystävä toimituspäällikkö [[Risto Karlsson]] kirjoitti vuonna 1976 artikkelin Ketolan kohtaloista artikkelin [[Seura]]-lehteen. Lehti kulkeutui myös [[Suomen tasavallan presidentti|tasavallan presidentti]] [[Urho Kekkonen|Urho Kekkosen]] käsiin (tarkkaan ottaen Karlsson oli tehnyt ja postittanut eripainoksen artikkelista presidenttiä varten) ja hän julmistui lukiessaan näyttelijää kohdanneista vääryyksistä; presidentti otti asioista selvää ja muutama byrokraatti saikin saman tien potkut - jouduttuaan ensin vahvistamaan paperit, joilla Ketolalle vahvistettiin taannehtivasti vuodesta 1969 valtion erityistaiteilijaeläke.<ref> Risto Karlssonin haastattelu keväällä 1997</ref> Koko vainon takana ollut Aimo Aaltonen ei uskaltanut hiiskahtaakaan julkisesti - päiväkirjalleen kyllä raivosi senkin edestä.<ref> Aimo Aaltosen jälkeenjääneet paperit, Kansan Arkisto </ref>
 
Presidentin otettua kaltoin kohdellun näyttelijän tällä tavoin suojelukseensa Ketolan viimeiset elinvuodet olivatkinolivat ansaitun huolettomia. Esimerkiksi [[Haikon kartano]]on kuntotukseenkuntoutukseen päässeille [[sotaveteraani|sotaveteraaneille]] oli riemun paikka, kun saivat joukkoonsa muinaisen hauskuuttajansa - jonka taidot olivat jopa parantuneet vuosien varrella.
 
== Valikoitu filmografia ==
 
* [[Vihtori ja Klaara (Teuvo Tulion elokuva)|Vihtori ja Klaara]] (1939)
* [[Kuollut mies rakastuu]] (1942)
* [[Niin se on, poijaat!]] (1942)
* [[Asfalttilampaat]] (1968)
* [[Aika hyvä ihmiseksi]] (1977)
* [[Ihmemies (vuoden 1979 elokuva)|Ihmemies]] (1979)
 
== Lähteet ==
 
{{viitteet}}
 
== Aiheesta muualla ==
 
* {{Äänitearkisto|laulu|Ketola+Einari}}
* {{Äänitearkisto|sävellys|Frestadius-Ketola+Einari}}
* {{elonet-h|id=he2l2v|nimi=Einari Ketola}}
* [http://pomus.net/001769 Pomus.net: Einari Ketola]
* Korpela, Viljo: ''Niin se on poijaat : viihdetaiteilijat sodissamme 1939-1945 /''. Porvoo : Helsinki : Juva : WSOY, 1991.
 
{{AAKKOSTUS:Ketola, Einari}}
 
 
[[Luokka:Suomalaiset näyttelijät]]
[[Luokka:Näyttelijätyngät]]
70 427

muokkausta