Ero sivun ”Uriah Heep” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 68:
Epämuodikkaaksi käymässä olleeseen heavy rockiin assosioitu Uriah Heep oli kuitenkin pakotettu hakemaan uusia tuulia, kun sekä disko että punk vaikuttivat voimakkaasti 1970-luvun loppupuolen musiikkiteollisuuteen. John Lawtonin Uriah Heep -aikana (1976-79) eritoten Ken Hensleyn sävellykset muuttuivat varsinaisesta heavystä ja progesta enemmän suoraviivaisemman rockin, AOR:n ja popin suuntaan. Yhtyeen suosio nousi tänä aikakautena huippuunsa [[Keski-Eurooppa|Keski-Euroopassa]], mutta Britteinsaarilla ja Yhdysvalloissa levymyynti ei kohonnut enää 1970-luvun alkupuolen ja puolen välin menestyslevyjen tasolle. Lawtonin aikana yhtye sai paljon uusia faneja, mutta menetti myös vanhoja, joille Uriah Heepin musiikissa tapahtuneet muutokset olivat liikaa.
Ensimmäinen Lawtonin kanssa julkaistu studioalbumi ''[[Firefly (albumi)|Firefly]]'' (1977) esitteli musiikillisesti uudistuneen Uriah Heepin, sillä se oli yhtyeen aiempaa tuotantoa kevyempi ja popmaisempi.<ref>Järvinen: s. 364.</ref> ''Firefly'' sai positiivista palautetta kriitikoilta ja Uriah Heepin tulevaisuus näytti ''High and Mightyn'' kaupallisen flopin ja Byronin potkujen jälkeen positiiviselta<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.allmusic.com/album/r20900| Nimeke = Katso esimerkiksi tämä AllMusicin arvostelu albumista | AllMusic | Julkaisija = allmusic.com | Viitattu = 9.12.2010}}</ref>. Seuraavalla kahdella studioalbumilla, ''[[Innocent Victim]]'' (1977) ja ''[[Fallen Angel]]'' (1978), musiikki eteni yhä kaupallisempaan ja kevyempään suuntaan. ''Innocent Victimiltä'' julkaistu, yhtyeen suurimmaksi hitiksi manner-Euroopassa 1978 kohonnut "[[Free Me]]" jakoi mielipiteitä myös yhtyeen sisällä. Etenkään Lawton ei halunnut Uriah Heepin jatkavan [[aikuisrock|AOR]] -tyylisen musiikin tekoa<ref name="kansilehti">Innocent Victim Expanded De-Luxe Editionin kansilehtinen</ref>, toisin kuin Hensley, joka pääasiassa vastasi sävellystyöstä.
Musiikilliset erimielisyydet johtivat Lawtonin aikakauden loppumiseen 1979. Myös rumpali vaihtui, kun [[Lee Kerslake]] erosi lähteäkseen mukaan Ozzy Osbournen soolouran maailmanmaineen pohjustaneille ensimmäisille soololevyille ja kiertueille. Kerslake ei ollut hyväksynyt Hensleyn kasvanutta musiikillista valtaa yhtyeessä, joka näkyi sävellystyön lisäksi myös albumien tuotannossa. Hensley toimi Gerry Bronin rinnalla toisena tuottajana Uriah Heepin kahdella viimeisimmällä levyllä.
| |||