Ero sivun ”Leinon vangit” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p tarpeetonta päällekkäisyyttä pois, samoista asioista on nyt kerrottu kahdessa eri kohdassa artikkelia; siirretään tuo tapauksen laillisuutta käsittelevä kappale aiemmas |
p →Käsittely Suomen hallituksessa: - huhuja ei tarvitse mainita kolmesti samassa kappaleessa |
||
Rivi 113:
== Tapauksen jälkipuinti ==
===Käsittely Suomen hallituksessa===
Leino kertoi pidätyksistä pääministeri Paasikivelle 23. huhtikuuta 1945 ja tämä keskusteli asiasta ulkoministeri [[Carl Enckell]]in kanssa. Paasikivi ja Enckell katsoivat molemmat, ettei valvontakomission käskyn noudattaminen ollut vältettävissä.<ref name="Partanen339" /><ref name="Paasikivi" /> Suomen päättäjien sisäpiirissä tapauksesta oli jo ehtinyt liikkua erilaisia huhuja. Presidentti [[Carl Gustaf Emil Mannerheim|Mannerheim]] kertoi seuraavana päivänä Paasikivelle kuulleensa "kaupungilla puhuttavan", että Leino olisi vangituttanut 200 "valkovenäläistä" ja että nämä oli viety [[Porkkalan vuokra-alue|Porkkalan neuvostotukikohtaan]].<ref name="Martelius167">Martelius 1994, s. 167.</ref><ref name="Paasikivi" /> Mannerheim totesi: ”Tämä menee pitkälle.” Paasikiven kysymykseen, mitä asiassa olisi voinut tai pitänyt tehdä toisin, Mannerheim ei osannut vastata. Viikon kuluttua pidätyksistä Paasikiven luona kävi
Leino teki pian tapauksesta selkoa presidentille ja muille ministereille [[hallituksen iltakoulu]]istunnossa, jossa kaikki hyväksyivät hänen menettelynsä. Kokemattomuuttaan Leino ei kuitenkaan ottanut huomioon, ettei istunto ollut virallinen eikä siinä pidetty pöytäkirjaa. Tämä seikka koitui hänelle myöhemmin kohtalokkaaksi, sillä hänen poliittiset vastustajansa saattoivat väittää hänen toimineen omavaltaisesti, eikä Leinolla ollut kirjallisia todisteita näitä väitteitä vastaan. Näin syntyi hieman harhaanjohtava mielikuva ”Leinon vangeista”.<ref name="Partanen339" />
| |||