Ero sivun ”Daguurit” versioiden välillä

Daguurien nimitys juontaa juurensa [[Kitaanin kieli|kitaanin kielen]] sanasta ''daur''. [[Kitaanit]] kutsuivat 900-luvulta 1100-luvulle olemassa ollutta valtakuntaansa nimellä ''Daur Gurun'', eli Daur-valtakunta. Daguurin kielessä onkin joitakin piirteitä nyt jo hävinneestä kitaanin kielestä. Onkin mahdollista, että daguurit polveutuvat [[Mongolivaltakunta|Mongolivaltakunnan]] aikana mongolistuneista kitaaneista. Omana ryhmänään daguurit ilmaantuvat historiankirjoihin kuitenkin vasta vuonna 1616, jolloin laajeneva [[mantšut|mantšujen]] valtakunta kohtasi soloneiksi kutsutut heimot Amurjoella. Solonit koostuivat maata viljelleistä daguureista sekä metsästystä ja viljelyä harjoittaneista [[evenkit|evenkeistä]]. Nämä kaksi ryhmää elivät toistensa kanssa kanssakäyden, mutta säilyttäen silti omat kielensä. Tuolloin solonien alaimaisuuteenalamaisuuteen kuuluivat myös [[bargat|bargamongolit]].<ref name="EMME">{{Kirjaviite | Tekijä = Christopher P. Atwood | Nimeke =Encyclopedia of Mongolia and the Mongol Empire | Vuosi = 2004 | Luku = | Sivu = 135-137 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Facts On File | Tunniste =ISBN 0-8160-4671-9 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Kieli = {{en}} }}</ref>

Mantšut kukistivat daguuri- ja evenkiheimot vuoteen 1643 mennessä ja seuraavan vuoden puolella solonien kyliin alkoivat hyökätä [[Venäjän keisarikunta|venäläiset]] [[kasakat]]. Hyökkäysten ja [[Qing-dynastia]]n kasakoita vastaan käyttämän poltetun maan taktiikan takia daguureja muutti alkuperäisiltä alueiltaan etelään [[Nen]]joen alueelle. Qing-dynastian viranomaiset siirtivät daurisotilaita sittemmin myös [[Hulun Buir]]in tasankoalueelle vuonna 1732 ja [[Xinjiang]]iin vuonna 1763. Daguureja asuu edelleen näillä alueilla. Qing-dynastiaa hallinneiden [[Mantšun kieli|mantšujen kieli]] ja kulttuuri vaikutti daguureihin ja daguurit alkoivat esimerkiksi kirjoittaa mantšun kielellä.<ref name="EMME" />

Mantšujen kiinalaistuminen, Qing-dynastian reuna-alueiden politiikka ja [[han-kiinalaiset|kiinalaisten]] muuttoliike daguurien alueelle ajoi daguurit etenkin [[Hailar]]in alueella omaksumaan mongoli-identiteetin mantšuidentiteetin sijaan. Venäläisten rakennettua [[Mantšuria]]an rautatien daguureja pääsi myös opiskelemaan [[Tokio]]on, [[Moskova]]an ja [[Pietari]]in. Sittemmin monet daguurit toimivat kiinalaisvastaisessa panmongolialaisessa liikkeessä. He yrittivät muun muassa liittää Sisä-Mongolian alueen itsenäistyneeseen Ulko-Mongoliaan. [[Japani]]n miehitysaikana vuosina 1932-1945 Hulun Buirista ja Buthasta tuli autonomisia mongoliprovinsseja. Daguurit laskettiin virallisesti mongoleihin ja he toimivat johtavissa asemissa paikallishallinnossa. Japani hävisi sodan ja [[Kiinan sisällissota]] jatkui vuonna 1945. Kiinan kommunistit voittivat daguurit puolelleen jatkamalla heidän autonomiaansa.<ref name="EMME" />

Buthan daguurit kasvattivat perinteisesti lähinnä [[hirssi]]ä, [[tattari]]a ja vihanneksia. Kun kiinalaisia alkoi muuttaa alueelle, maanviljelyn ohella alettiin harjoittaa metsästystä ja metsänhoitoa. Hailarin daguurien elinkeinot olivat paljolti samat, paitsi että karjanhoito korvasi sittemmin maanviljelyn pääelinkeinona. Daguurien talot ovat kiinalaistyylisiä. Monista muista mongolikansoista poiketen daguurit eivät harjoita [[buddhalaisuus|buddhalaisuutta]], vaan noudattavat edelleen [[šamanismi|šamanistista]] uskoaan. Šamaanit eli ''yadganit'' ovat miehiä tai naisia ja he muun muassa parantavat fyysisiä ja henkisiä sairauksia.<ref name="EMME" />