Ero sivun ”Tiibet” versioiden välillä

[[Tiibetin ylänkö]] on maailman suurin vuoristoalue ja korkeimmalla sijaitseva ylänkö<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www1.chinaculture.org/library/2003-09/24/content_26614.htm | Nimeke =Highest Plateau | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = ChinaCulture.org| Viitattu = 9.4.2013 }}</ref>, ja sitä kutsutaankin joskus ”maailman katoksi”<ref>Janhunen (Muuttuva Tiibet) 2008, s. 10</ref><ref name="yle-haave" />. Ylänkö on korkeudeltaan 3000−5000 metriä.<ref>Hyytiäinen (Muuttuva Tiibet) 2008, s. 151</ref> Tiibetin pohjoisosien [[Qinghai]]n ylänkö on alavampaa maata kuin etelän ylängöt. Tiibetin alueelta alkavat useimmat Aasian suurimmista joista, itään ja etelään virtaavat [[Keltainenjoki]], [[Jangtse]], [[Mekong]], [[Salween]] ja [[Brahmaputra]].<ref name="janhunen-10" />

 

 

===Luonto ja ilmasto===

Suurin osa Tiibetin maastosta on karua eikä sovi asutukseen. Keski- ja pohjoisosissa on laajoja [[aavikkoaro]]ja, [[aavikko|aavikoita]] ja [[vuoristokasvillisuus|vuoristokasvillisuutta]]. Maakunnan väestö onkin keskittynyt hieman tasaisempaan eteläosaan, jonne [[monsuuni]]sateet kesäisin yltävät. Muutoin Tiibetin ilmasto on kuivaa [[ylänköilmasto]]a.<ref name="facta" /><ref name="geo" />

 

 

Tiibetin ylängöllä elää harvinaisia eläinlajeja, kuten [[tiibetinantilooppi]], [[tiibetingaselli]], villi [[jakki]], [[kiangi]], [[puolilammas|baraali]], [[lumileopardi]], [[bengalintiikeri]] ja [[mustakaulakurki]].<ref name ="WWF" />

===Varhaisvaiheet===

[[Kuva:Songstengampo.jpg|thumb|150px|Songtsän Gampo, Tiibetin ensimmäinen tunnettu hallitsija 600-luvulla.]]

 

[[Tiibetin valtakunta]] alkoi laajeta pienempien paikalliskansojen kustannuksella. Tiibet kävi sodan Kiinaa vastaan vuosina 635–636, ja vuosina 763–764 Tiibet valloitti Kiinan pääkaupungin. Tiibet jakaantui vuosiksi 843–1246 useiksi paikallisiksi kuningaskunniksi eikä ole sen jälkeenkään enää toiminut yhtenäisenä valtiona. [[Mongolivaltakunta|Mongolit]] liittivät Tiibetin omaan valtakuntaansa vuonna 1246, mutta tiibetiläinen kulttuuri säilyi elinvoimaisena ja levisi mongolienkin keskuuteen. Vuonna 1578 Tiibetistä tuli [[teokratia]], kun mongolihallitsija [[Altan-kaani]] perusti Tiibetiin [[dalai-lama]]-instituution ja nimitti [[Lama (uskonto)|lama]] [[Sonam Gyatso]]n dalai-lamaksi.<ref name="BBCTL" /> Mongolien valta Tiibetissä päättyi 1720, kun alue siirtyi [[mantšuria]]laiselle [[Qing-dynastia]]lle.<ref>Janhunen (Muuttuva Tiibet) 2008, s. 15–17</ref>

1800-luvulla Tiibet alkoi noudattaa eristäytynyttä ulkopolitiikkaa tilanteessa, jossa [[Venäjän keisarikunta|Venäjä]] ja [[Britannia]] kilpailivat vallasta Aasiassa. [[Jesuiitat]] ja [[Kapusiinit|kapusiinimunkit]] olivat perustaneet lähetysaseman [[Lhasa]]an jo 1700-luvun alussa, ja tiettävästi ensimmäinen englantilainen oli käynyt alueella 1811. 1800-luvulla tiibetiläiset karkottivat eurooppalaiset maastaan heitä tavatessaan. 1800-luvun puolivälin jälkeen britit lähettivät kahdenkymmenen vuoden ajan intialaisia kartoittamaan Tiibetiä, mutta vasta 1890-luvulla Tiibetin tasankoja päästiin tutkimaan.<ref>Kuohuva vuosisata, sivu 31, Martin Gilbert</ref>

 

 

===Itsenäisyyden aika 1911–1950===

Tärkeä tiibetiläinen esine on suojelevia esineitä sisältävä [[gau]]-amulettikotelo, jota kannetaan kaulakorun tapaan, tai muualla kehossa tai vaatteissa, tai remmiin ripustettuna.<ref>Untracht (Muuttuva Tiibet) 2008, s. 200–203</ref>

 

 

Pakolaisten myötä länsimaihin kulkeutui runsaasti perinteisiä tiibetiläisiä esineitä, joista on tullut suosittu keräilykohde 1950-luvun jälkeen. Suurin osa tiibetiläisestä [[Antiikki|antiikista]] – veistoksista, thangkoista ja rituaaliesineistä – on peräisin 1800-luvulta ja 1900-luvun ensimmäiseltä puoliskolta.<ref>Lammi (Muuttuva Tiibet) 2008, s. 186–187</ref> Suuri osa tiibetiläisistä rituaaliesineistä valmistetaan nykyisin Nepalissa<ref>Untracht (Muuttuva Tiibet) 2008, s. 248</ref>.