Avaa päävalikko

Muutokset

12 merkkiä lisätty ,  4 vuotta sitten
korjasin kirjoitusvirheitä
[[Tiibetin ylänkö]] on maailman suurin vuoristoalue ja korkeimmalla sijaitseva ylänkö<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www1.chinaculture.org/library/2003-09/24/content_26614.htm | Nimeke =Highest Plateau | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = ChinaCulture.org| Viitattu = 9.4.2013 }}</ref>, ja sitä kutsutaankin joskus ”maailman katoksi”<ref>Janhunen (Muuttuva Tiibet) 2008, s. 10</ref><ref name="yle-haave" />. Ylänkö on korkeudeltaan 3000−5000 metriä.<ref>Hyytiäinen (Muuttuva Tiibet) 2008, s. 151</ref> Tiibetin pohjoisosien [[Qinghai]]n ylänkö on alavampaa maata kuin etelän ylängöt. Tiibetin alueelta alkavat useimmat Aasian suurimmista joista, itään ja etelään virtaavat [[Keltainenjoki]], [[Jangtse]], [[Mekong]], [[Salween]] ja [[Brahmaputra]].<ref name="janhunen-10" />
 
TiibetiinTiibetin ydinaluetta on Keski-Tiibet, joka käsittää nykyisen [[Tiibetin autonominen alue|Tiibetin autonomisen alueen]]. Sen ympärillä olevia tiibetiläisiä alueita ovat pohjoisen [[Amdo]] ja [[Kham]], jotka kuuluvat Kiinan Qinghain, [[Gansu]]n, [[Sichuan]]in ja [[Yunnan]]in maakuntiin, sekä etelässä Pakistanin, Nepalin ja Intian valtioiden alueella sijaitsevat [[Ladakh]]in, [[Zanskar]]in, [[Mustang (alue)|Mustang]]in ja [[Sikkim]]in sekä itsenäinen Bhutanin kuningaskunta niitä ympäröivine alueineen.<ref>Janhunen (Muuttuva Tiibet) 2008, s. 12</ref> Tiibetin suurimpia ja tärkeimpiä kaupunkeja ovat [[Lhasa]], [[Shigatse]], [[Labrang]], [[Xining]] ja [[Dartsedo]].<ref>Janhunen (Muuttuva Tiibet) 2008, s. 10−11</ref>
 
===Luonto ja ilmasto===
Suurin osa Tiibetin maastosta on karua eikä sovi asutukseen. Keski- ja pohjoisosissa on laajoja [[aavikkoaro]]ja, [[aavikko|aavikoita]] ja [[vuoristokasvillisuus|vuoristokasvillisuutta]]. Maakunnan väestö onkin keskittynyt hieman tasaisempaan eteläosaan, jonne [[monsuuni]]sateet kesäisin yltävät. Muutoin Tiibetin ilmasto on kuivaa [[ylänköilmasto]]a.<ref name="facta" /><ref name="geo" />
 
Kaakkois-Tiibetin ilmasto on leutoaleuto, ja vuoden keskilämpötila on siellä 8 astetta. Länsi-Tiibetissä keskilämpötila on alle nollan. Lhasan vuorokauden ylin lämpötila on kesä–elokuussa keskimäärin 20–23 astetta ja alin 9–10 astetta; joulu–tammikuun alin lämpötila on keskimäärin miinus 9–10 astetta. Lämpötila voi vaihdella voimakkaasti vuorokauden sisällä. Tiibetin sadekausi on toukokuusta syyskuuhun, jolloin koko vuoden sademäärästä saadaan 90 prosenttia. Sateet tulevat Lhasan, Shigatsen ja Chamdon alueilla yleensä öisin. Kaakkois-Tiibetin vuotuinen sademäärä on 5000 mm ja Luoteis-Tiibetin vain 50 mm.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.tibettravel.info/tibet-weather/ | Nimeke = Tibet Climate and Weather| Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija =Tibet Travel Info | Viitattu = 9.4.2013 }}</ref>
 
Tiibetin ylängöllä elää harvinaisia eläinlajeja, kuten [[tiibetinantilooppi]], [[tiibetingaselli]], villi [[jakki]], [[kiangi]], [[puolilammas|baraali]], [[lumileopardi]], [[bengalintiikeri]] ja [[mustakaulakurki]].<ref name ="WWF" />
===Varhaisvaiheet===
[[Kuva:Songstengampo.jpg|thumb|150px|Songtsän Gampo, Tiibetin ensimmäinen tunnettu hallitsija 600-luvulla.]]
Tiibet syntyi poliittisena kokonaisuutena ajanlaskun ensimmäisenäensimmäisinä vuosisatoina [[Yarlung Tsangpo]]n laaksossa. Valtion ensimmäinen tunnettu hallitsija oli [[Songtsän Gampo]] (629–650), jonka aikana Tiibetistä tuli keskitetty [[Buddhalaisuus|buddhalainen]] valtakunta. [[Tiibetin kieli|Tiibetin kirjakieli]] oli viimeistään jo tuolloin syntynyt, ja buddhalaisten tekstien kääntäminen [[sanskrit]]ista tiibetiksi alkoi. Myös buddhalainen taide koki tuolloin ensimmäisen kukoistuskautensa.<ref name="muuttuva-12">Janhunen (Muuttuva Tiibet) 2008, s. 12</ref>
 
[[Tiibetin valtakunta]] alkoi laajeta pienempien paikalliskansojen kustannuksella. Tiibet kävi sodan Kiinaa vastaan vuosina 635–636, ja vuosina 763–764 Tiibet valloitti Kiinan pääkaupungin. Tiibet jakaantui vuosiksi 843–1246 useiksi paikallisiksi kuningaskunniksi eikä ole sen jälkeenkään enää toiminut yhtenäisenä valtiona. [[Mongolivaltakunta|Mongolit]] liittivät Tiibetin omaan valtakuntaansa vuonna 1246, mutta tiibetiläinen kulttuuri säilyi elinvoimaisena ja levisi mongolienkin keskuuteen. Vuonna 1578 Tiibetistä tuli [[teokratia]], kun mongolihallitsija [[Altan-kaani]] perusti Tiibetiin [[dalai-lama]]-instituution ja nimitti [[Lama (uskonto)|lama]] [[Sonam Gyatso]]n dalai-lamaksi.<ref name="BBCTL" /> Mongolien valta Tiibetissä päättyi 1720, kun alue siirtyi [[mantšuria]]laiselle [[Qing-dynastia]]lle.<ref>Janhunen (Muuttuva Tiibet) 2008, s. 15–17</ref>
1800-luvulla Tiibet alkoi noudattaa eristäytynyttä ulkopolitiikkaa tilanteessa, jossa [[Venäjän keisarikunta|Venäjä]] ja [[Britannia]] kilpailivat vallasta Aasiassa. [[Jesuiitat]] ja [[Kapusiinit|kapusiinimunkit]] olivat perustaneet lähetysaseman [[Lhasa]]an jo 1700-luvun alussa, ja tiettävästi ensimmäinen englantilainen oli käynyt alueella 1811. 1800-luvulla tiibetiläiset karkottivat eurooppalaiset maastaan heitä tavatessaan. 1800-luvun puolivälin jälkeen britit lähettivät kahdenkymmenen vuoden ajan intialaisia kartoittamaan Tiibetiä, mutta vasta 1890-luvulla Tiibetin tasankoja päästiin tutkimaan.<ref>Kuohuva vuosisata, sivu 31, Martin Gilbert</ref>
 
Britannia hyökkäsi Tiibetiin vuonna 1904, minkä seurauksena Etelä-Tiibetin pienet kuningaskunnat lähentyivät [[Brittiläinen imperiumi|brittiläistä imperiumia]]. [[Bhutan]]ia lukuunottamattalukuun ottamatta ne tulivat myöhemmin osaksi Intiaa, [[Nepal]]ia ja [[Pakistan]]ia.<ref>Janhunen (Muuttuva Tiibet) 2008, s. 20</ref>
 
===Itsenäisyyden aika 1911–1950===
Tärkeä tiibetiläinen esine on suojelevia esineitä sisältävä [[gau]]-amulettikotelo, jota kannetaan kaulakorun tapaan, tai muualla kehossa tai vaatteissa, tai remmiin ripustettuna.<ref>Untracht (Muuttuva Tiibet) 2008, s. 200–203</ref>
 
Tiibetiläiset käyttävät paljon [[korukivi]]ä, etenkin [[Turkoosi|turkoosi]]a, punaista [[koralli]]a, [[meripihka]]a, [[lapis lazuliLapislatsuli|lapislatsulia]]a, [[helmi]]ä ja [[jade]]a. Korukivet ovat pääasiassa tuontitavaraa.<ref>Untracht (Muuttuva Tiibet) 2008, s. 222</ref> ''Manikivet'' ovat suurehkoja kivisiä [[Amuletti|amuletteja]], joihin on kaiverrettu tiibetinkielisiä [[Mantra|mantroja]]<ref>Jantunen (Muuttuva Tiibet) 2008, s. 237</ref>.
 
Pakolaisten myötä länsimaihin kulkeutui runsaasti perinteisiä tiibetiläisiä esineitä, joista on tullut suosittu keräilykohde 1950-luvun jälkeen. Suurin osa tiibetiläisestä [[Antiikki|antiikista]] – veistoksista, thangkoista ja rituaaliesineistä – on peräisin 1800-luvulta ja 1900-luvun ensimmäiseltä puoliskolta.<ref>Lammi (Muuttuva Tiibet) 2008, s. 186–187</ref> Suuri osa tiibetiläisistä rituaaliesineistä valmistetaan nykyisin Nepalissa<ref>Untracht (Muuttuva Tiibet) 2008, s. 248</ref>.
Rekisteröitymätön käyttäjä