|
[[Kuva:Grus grus flocks.jpg|thumb|[[Kurki|Kurjet]] muuttavat [[Aura (eläintiede)|auran]] muotoisissa muodostelmissa]]
'''Muuttolintu''' on [[linnut|lintu]], joka viettää vuoden eri osat säännöllisesti eri paikoilla.<ref name="ZOO">[http://www.zoosociety.org/conservation/bwb-asf/library/BirdMigrationFacts.php Bird Migration] Zoological Society of Milwaukee {{en}}</ref>
Lintuja jotka siirtyvät paikasta toiseen satunnaisesti esimerkiksi ravinnon loppuessa sanotaan '''vaelluslinnuiksi''' (vanh. ''kiertolintu''); pihlajanmarjojen saatavuuden mukaan liikkuvat [[tilhi|tilhet]] ovat tyypillisiä vaelluslintuja.
Muuttolinnut viettävät tyypillisesti kesän lähellä napa-alueita, joissa taistelu reviireistä ja ravinnosta ei ole niin kiivasta kuin etelämpänä. Myös pitkä valoisa aika on merkityksellinen: monen lajin poikaset eivät kestäisi ruokkimatta tropiikin 12 tunnin yötä.
Muuttolinnut viettävät talven lämpimämmillä alueilla saadakseen ravintoa.<ref name="ZOO"/>
Tyypillisesti kaikki hyönteissyöjät (esimerkiksi [[västäräkki]], [[tervapääsky]]) muuttavat talveksi pois alueilta, joiden lämpötila laskee pakkasen puolelle. Useimmat kalaa syövät linnut muuttavat sulan veden äärelle. Siemeniä syövät linnut kuten [[peippo]] voivat pysyä Suomessa paljon pitempään.
Pisimpiä muuttomatkoja tekevät [[lapintiira]]t, jotka pesivät pohjoisen napapiirin hujakoilla ja viettävät pohjoisen pallonpuoliskon talvet Etelämantereen alueella.<ref name="ESS">[http://www.ess.fi/?article=340172 Lintujen syysmuutto alkaa olla vauhdissa] Etelä-Suomen Sanomat 2011</ref> Lyhyempiä muuttomatkoja tekevät muun muassa [[pulmunen]] ja [[kiuru]], jotka siirtyvät lähinnä Itämeren etelärannikolle ja Länsi-Eurooppaan.
Monilla linnulla on [[magneettiaisti]], ja ne suunnistavat muuttomatkoillaan [[Maan magneettikenttä|Maan magneettikentän]] avulla. Ne voivat käyttää hyväkseen myös näkö-, haju- ja kuuloaistia.<ref>[http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/muuttolinnut-suunnistavat-sisaisella-kompassilla/34290/ Muuttolinnut suunnistavat sisäisellä kompassilla] Kaleva 2007.</ref><ref name="ZOO"/>
Suomessa kevätmuutto alkaa helmikuun aikana, kun lokit ja vesilinnut siirtyvät mahdollisuuksien mukaan lähemmäs pesimäseutuja. Maaliskuussa saapuvat muun muassa [[kottarainen]], [[uuttukyyhky]], [[kiuru]] ja monet muut linnut. Toukokuussa saapuvat arktiset vesilinnut ja viimeiset muuttajat saapuvat vasta kesäkuun aikana (mm. [[lapinuunilintu]] ja [[kuhankeittäjä]].<ref>[http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Kevään+ensimmäiset+muuttolinnut+saapuneet+Suomeen/1135225539572 Kevään ensimmäiset muuttolinnut saapuneet Suomeen] HS / STT 2007</ref>
Syysmuutto alkaa monilla [[kahlaaja]]lajeilla jo elokuussa. Syysmuutto huipentuu syys-lokakuun aikana ja monia vesilintuja muuttaa vielä marras-joulukuussa. <ref name="ESS"/><ref>[http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/lintuharrastuksen_alkeet_12.shtml Lintuharrastuksen alkeet - Vuodenkierto lintujen seurassa] Birdlife</ref> Etelään siirtyvät [[maakotka]]t saattavat muuttaa etelään vielä tammikuussakin.
Muuttolinnut lentävät joskus hyvinkin pitkiä matkoja, tuhansia kilometrejä, vuodenajan vaihtelujen mukaan. Evolutiivisesta näkökulmasta on vaikea nähdä miten lajille on voinut kehittyä ominaiseksi viettää aikaa niin keskenään etäisillä alueilla maapallon pintaa, miten käyttäytyminen on voinut saada alkunsa. Eurooppalaisten lajien käyttäytymisen taustalla on usein jääkauden vaikutus: muuttomatka on alun perin ollut varsin lyhyt, esim. vain Välimeren yli, kesän ja talven vaihtuessa, mutta jääkauden lopulla kun jää alkoi vetäytyä, sopiva ilmastovyöhyke siirtyi jatkuvasti pohjoisemmaksi, kunnes lopulta muuttomatkat kasvoivat nykyisiin mittoihinsa.<ref>BBC: First Eden, osa 1. TV-dokumentti, esitetty Yhdistyneessä Kuningaskunnassa 8.3.1987.</ref>
==Muuttaminen==
Lintujen muutolla käsitetään tavallisesti lintujen muuttamista toiseen paikkaan vuodenaikojen rytmissä. Pohjoisella pallonpuoliskolla muutto tapahtuu yleensä syksyllä pohjoisesta etelään ja keväällä samat linnut palaavat etelästä pohjoiseen. Eteläisellä pallonpuoliskolla tapahtuu päinvastaista muuttoliikettä. Eteläisellä pallonpuoliskolla tapahtuu niin sanottua ''sadekausimuuttoa'', jolloin tietyt, lähinnä siemeniä syövät, lintulajit muuttavat [[sadekausi]]en mukaan parhaiten ravintoa tuottaville [[savanni]]alueille.
''Vaellus'' on hieman eri asia kuin muutto. Vaelluksen käynnistää tavallisesti ravintopula, joka voi johtua joko tarjolla olevan pääravinnon puutteesta tai hyvästä jälkeläistuotosta aiheutuvasta liikakansoituksesta, joka purkautuu vaelluksena väljemmille asuinsijoille. Tyypillisiä tuttuja vaelluslintuja ovat esimerkiksi [[käpylintu|käpylinnut]], jotka siirtyvät [[taiga]]n [[havupuu|havupuiden]] siemensatojen perässä satoja, jopa tuhansia kilometrejä. [[Siperia]]laisen [[pähkinähakki|pähkinähakin]] alalaji ''caryocatactes'' suorittaa toisinaan massavaelluksia idästä länteen, jos hyvien [[sembramänty|sembramännyn]] siemensatojen ja onnistuneiden pesintöjen ansiosta suureksi paisunut kanta ei enää löydä riittävästi ravintoa. Nämä vaellukset muistuttavat [[sopuli]]en massavaelluksia, ja ovat tyypillisiä nimenomaan pohjoisella äärialueella esiintyvillä eliöillä.
Linnut ovat sopeutuneet maapallon vuodenaikojen rytmiin jo miljoonien vuosien ajan, ja niille on kehittynyt omalaatuinen muuttoa säätelevä mekanismi, jonka toimintaa ei vielä täysin tunneta. Tärkeimpiä muuton käynnistäviä tekijöitä ovat ''valon määrä'', ''ravinnon määrän ja laadun muutos'', ''lämpötilan muutos'' ja ''sulkasadon ja lisääntymiskierron päättyminen''. Nämä tekijät saavat aikaan muutoksia linnun fysiologiassa. ''Sisäinen muuttovire'' on erityisen tärkeä [[tropiikki|tropiikissa]] talvehtivilla hyönteissyöjälinnuilla, sillä esimerkiksi säätilalla ja ravinnon määrällä ei näyttäisi siellä olevan juurikaan merkitystä.
Lintujen ''suunnistaminen'' on monimutkainen asia. Valoisaan aikaan muuttavat linnut seuraavat niin sanottuja muuttolinjoja, joita ovat esimerkiksi rannikkolinjat, niemenkärjet, joet ja vuorijonot. Tyypillisiä tällaisia lajeja ovat esimerkiksi [[pelikaani]]t, [[haikara]]t, [[joutsenet]], [[päiväpetolinnut]], [[kurki|kurjet]], [[kyyhky]]t, [[varikset]] ja monet muut [[varpuslinnut]]. Maapallon pyörimisliikkeen ne pystyvät aistimaan suuntimalla aurinkoa. Yömuuttajilla on enemmän ongelmia, ja niille on kehittynyt aivojen yhteyteen erityinen maan [[magneetti]]kenttiin reagoiva elin. Sen avulla ne pystyvät suunnistamaan pimeässä ja pilvisessä säässä ilman maa- ja taivaanmerkkejä. Kirkkaina öinä ne osaavat käyttää kuun ja tähtien asemaa oikean suunnan määrittämiseen. Vanhat linnut, jotka ovat suorittaneet saman muuttomatkan useita kertoja, oppivat maamerkit ja tutut levähdyspaikat. Näin esimerkiksi kurjet, jotka ainakin syksyllä muuttavat perheittäin, opettavat poikasilleen maantietoa.
==Suomen muuttolintuja==
Suomessa pesivä ''[[Luhtakerttunen]]'' on pitkän matkan muuttaja, joka talvehtii eteläisessä Afrikassa. Se saapuu Suomeen kesäkuun alussa ja ryhtyy heti pesimäpuuhiin. Pesimäkierto kestää n. 6-7 viikkoa, minkä jälkeen aikuiset linnut alkavat valmistautua syysmuuttoon syömällä itsensä lihaviksi, so. keräämällä suuren rasvavaraston. Luhtakerttunen muuttaa öisin, ja sen muuttostrategiana on lentää mahdollisimman pitkälle yön aikana ja levätä seuraava päivä. Suurten rasvavarastojen ansiosta sen ei tarvitse käyttää seuraavaa päivää ruokailuun, vaan se voi levätä. Kerttusilla ei ole [[sulkasato]]a Suomessa, vaan niiden on suoritettava kaksisuuntainen, yhteensä lähes 20 000 kilometrinen muuttolento, sekä vielä kesä Suomessa samoilla [[höyhen|sulilla]]. Aikuiset luhtakerttuset lähtevät kohti [[Afrikka]]a heinä-elokuun vaihteessa. Yön pituus Suomessa on silloin 5-6 tuntia. Pienten varpuslintujen keskimääräinen lentonopeus on vain n. 40 km/h. Yhden yön aikana kerttunen ehtii lentää n. 200 km. Sateisina, kovatuulisina öinä ne joko eivät lähde muutolle, tai lentävät vain lyhyitä matkoja. Muutaman päivän välein kerttusen on syötävä kunnolla ja silloin se hakeutuu oivalliselle ruokapaikalle, esimerkiksi jokien suistoihin, reheviin merenlahtiin tai lintujärville. Tällaisille paikoille kerääntyy hyvien muuttoöiden jälkeen valtavia määriä kerttusia. Välimeren ja Saharan ylitykseen kerttunen tarvitsee täyden rasvavaraston, sillä se joutuu silloin muuttamaan myös valoisaan aikaan, eikä pysty saamaan ravintoa merestä tai hiekkaerämaasta. Koko muuttomatka Suomesta [[Etelä-Afrikka]]an kestää siis n. 2-3 kuukautta. Talvehtimisalueella kerttunen käy läpi täydellisen sulkasadon, jonka kesto on n. 1½ kuukautta. Etelän syksyn alkaessa maalis-huhtikuussa kerttunen tankkaa itsensä, ja lähtee takaisin kohti synnyinseutuaan. Toistaiseksi vanhin suomalainen luhtakerttunen on ollut lähes 7 vuoden ikäinen. Se on tehnyt 6 edestakaista matkaa Suomen ja eteläisen Afrikan välillä, eli lentänyt muuttolentoa n. 120 000 km, 3 kertaa maapallon ympäri. Tällä strategialla luhtakerttunen saa elää lähes jatkuvassa kesässä.
[[Pajusirkku]] on runsas, koko Suomessa pesivä rantojen lintu. Pääosa pajusirkuistamme saapuu huhtikuussa, ja ryhtyy tuota pikaa pesimäpuuhiin. Pajusirkut pesivät melko säännöllisesti 2 kertaa lisääntymiskauden aikana, eli pesimäkierron pituus on n. 3 kuukautta. Aikuisten sulkasato alkaa jo pesimäkierron loppuvaiheessa, ja kestää 7-8 viikkoa. Sulkasato päättyy syyskuun puoliväliin mennessä, jonka jälkeen sirkut alkavat valmistautua muutolle. Päämuutto tapahtuu syyskuun lopulla. Ne eivät kerää niin suuria rasvavarastoja kuin kerttuset, sillä ne eivät muuta niin kauaksi, vaan pajusirkut talvehtivat [[Italia]]n, [[Sveitsi]]n ja [[Saksa]]n kosteikoilla ja pensaikoissa. Pajusirkutkin muuttavat pääasiassa öisin. Päivällä ne ruokailevat ja lepäävät. Perillä Italiassa ne ovat marras-joulukuussa. Täällä ne viettävät 2-3 kuukautta, usein sangen koleissa olosuhteissa. Niillä ei ole sulkasatoa talvella. Koska pajusirkku syö pääasiassa siemeniä, se ei ole riippuvainen hyönteisten massaesiintymisistä, ja pystyy viettämään elämänsä pääosan viileissä olosuhteissa.
== Lähteet ==
{{Viitteet}}
== Aiheesta muualla ==
* Pyhälä, Mikko, Toiviainen, Kari, Lehikoinen, Esa, Pynnönen, Kirsi, Lehikoinen, Aleksi, Hario, Martti. ''Suomen muuttolinnut.'' WSOY 2006.
* Mikko Pöyhönen, Jari Kontiokorpi. ''Muuttolintujen matkassa.'' Otava 1995.
* Mikkola, Markku, Södersved, Jan. ''Kuu kiurusta kesään: Miksi, minne ja miten linnut muuttavat.'' Kirjayhtymä 1990.
* Olavi Hildén, Juha Tiainen, Risto Valjakka. ''Muuttolinnut.'' Kirjayhtymä 1979.
* Kalervo Eriksson. ''Muuttolintujen matkassa.'' Kirjayhtymä 1970.
* Hans Colliander, Heikki Kotiranta, Heikki Lokki, Olli Saksela, Harri Saxen. ''Arktikan aikaan: Muuttoja ja muutoksia kuudella vuosikymmenellä.'' Laaksonen 2011.
* Jari Päärni. ''Lintujen syysmuuttoa pääkaupunkiseudulla.'' Kustantaja Laaksonen 2010.
* Mauri Leivo. ''Kevätmuutto.'' Minerva 2009.
* Tero Ilomäki. ''Merta karta: Arvokotkien muutosta ja sen havainnoinnista Kymenlaaksossa ja vähän muualtakin.'' 2005.
* Mikko Pöllänen, Jari Kontiokorpi, Olli-Pekka Pietiläinen, Esko Veijalainen. ''Arktika.'' WSOY 1996.
* Juha Laaksonen. ''Kevät lintusaarella: Luontopäiväkirja.'' Gummerus 2004.
* Timo Pettay. ''Kevätarktika: Kummelskärin havaintoihin perustuva tutkimus arktisten lintujen kevätmuutosta Suomenlahdella.'' 1996.
* Matti Torkkomäki. ''Muuttolinnut: Ilmojen valtiaat.'' WSOY 1994.
* Arto Vuorjoki. ''Ulkonokalta tuulee.'' Pohjoinen 1994.
* Hissa, Raimo 1990: Mitä uutta lintujen navigointi- ja suunnistuskyvystä? – ''Lintumies'' 3/1990 s. 98–103. LYL.
* Pöyhönen, Mikko 1991: Lintujen fenologiarekisteri. – ''Lintumies'' 2/1991 s. 74–75. LYL.
* Vepsäläinen, Kari 1975: Kliinit apuna vaelluslintututkimuksissa. – ''Lintumies'' 3/1975 s. 90–94. SLY.
[[Luokka:Linnut]]
| 