Ero sivun ”Venäjän–Turkin sota (1735–1739)” versioiden välillä

Venäjä teki ensimmäisen isomman sotatoimensa vasta vuonna 1736. Münnichin 62&nbsp;000 miehen [[Dnepr]]in armeija valtasi osmanien [[Perekopinkannas|Perekopinkannaksen]] linnakkeet toukokuussa 1736. Kesäkuussa armeija valtasi Krimin kaanikunnan pääkaupungin [[Bahtšisarai]]n ja heinäkuussa [[Otšakov]]in linnakeen. Münnich teki suunnitelmia jopa Istanbulin valloittamisesta. Tämä olisi taannut Venäjän laivaston pääsyn Mustaltamereltä [[Välimeri|Välimerelle]] ja karkottanut osmanit Euroopasta, mutta hän ei onnistunut saamaan avointa taistelua vältteleviä tataareja kiinni.<ref name="Stone"/> Münnich oli laskenut armeijan pärjäävän kahden kuukauden viljavarastolla, jota täydennettäisiin Krimin alueelta takavarikoidulla viljalla.<ref name="Aksan"/> Tässä hän oli tehnyt virheen.

 

 

Saman vuoden kesäkuun 19. päivänä Venäjän armeijan toinen osasto, [[Peter de Lacy]]n 28&nbsp;000 miehen [[Don]]in armeija, valtasi [[Azov]]in linnakkeen Donin laivaston tuella. Turkkilaiset puolustautuivat urheasti, mutta linnakkeen ruutivarasto räjähti ja piiritys oli lyhyt. Turkkilaisten komentaja antautui ja heidän puolustuksensa aikana osoittamasta rohkeudesta vaikuttunut Lacy salli antautuneen varuskunnan lähteä linnoituksesta vapaasti venäläisten kunnianosoitusten saattelemana. Varuskuntaan kuului noin 3&nbsp;500 miestä ja 2&nbsp;500 naista ja lasta.<ref name="Balkans"/><ref name="Aksan"/> Tämän jälkeen myös Lacy eteni heinäkuussa Krimin niemimaalle, mutta kohtasi saman huolto-ongelman, joka oli vaivannut Münnichia ja vetäytyi takaisin Azoviin.<ref name="Stone"/> Vuoden 1736 sotaretket olivat vaatineet arviolta 30&nbsp;000 venäläisen hengen, joista vain 2&nbsp;000 oli kuollut taistelussa.<ref name="Balkans"/>