Ero sivun ”Frankfurtin kansalliskokous” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Dexbot (keskustelu | muokkaukset)
p Removing Link GA template (handled by wikidata)
Rivi 9:
 
[[Tiedosto:1848 Delius Abgeordnete Paulskirche anagoria.JPG|thumb|300px|Kansalliskokouksen edustajia, Gerhard Deliuksen maalaus.]]
Samanmieliset edustajat muodostivat löyhiä ryhmiä, jotka kokoontuivat keskustelemaan yhteisiin klubeihin. Vaikka ryhmät eivät olleet yhtä järjestäytyneitä ja yhtenäisiä kuin myöhempien aikojen [[parlamenttiryhmä]]t, ne muodostuivat keskeisiksi kansalliskokouksen päätöksenteon ja keskusteluiden etenemisessä. Ryhmät nimettiin Frankfurtin kaupungeillakaupungilla sijainneiden kokoontumispaikkojensa mukaan. Monarkistista oikeistoa edustivat ''Steinernes Haus'' ja ''Café Milani'', jotka pyrkivät säilyttämään olemassaolleiden Saksan valtioiden ja ruhtinaiden oikeudet. Liberaaleja keskustaoikeistoon ja keskustavasemmistoon luettuja ryhmiä olivat ''Casino'', ''Augsburger Hof'', ''Landsberg'', ''Pariser Hof'' ja ''Württemberger Hof'', jotka halusivat luoda Saksasta perinnöllisen monarkin johtaman perustuslaillisen ja parlamentaarisen liittovaltion. Demokraattiseen vasemmistoon kuuluivat ryhmät ''Deutscher Hof'', ''Donnersberg'', ''Nürnberger Hof'' ja ''Westendhall'', jotka vaativat perustettavaksi [[kansansuvereniteetti]]periaatteeseen nojaavan parlamentaaris-demokraattisen Saksan tasavallan.<ref name="Bundestag" />
 
Frankfurtin kansalliskokous keskittyi lähinnä Saksan tulevaisuutta koskeneeseen keskusteluun, mutta pyrki myös asettamaan väliaikaisen hallinnon, joka olisi voinut ryhtyä saman tien johtamaan koko Saksaa. Kansalliskokous valitsi 29. kesäkuuta 1848 Saksan sijaishallitsijaksi ja kaavaillun väliaikaisen hallituksen johtajaksi Itävallan arkkiherttua [[Juhana (Itävallan arkkiherttua)|Juhanan]], joka oli keisari [[Ferdinand I (Itävalta)|Ferdinand I:n]] suhteellisen vapaamielisenä tunnettu setä. Pian tuli kuitenkin selväksi, ettei kansalliskokouksen asettamalla hallituksella ollut mitään todellista valtaa, paitsi niiltä osin kuin Saksa yksittäiset valtiot olivat valmiita sallimaan sille. Kansalliskokous yritti myös ryhtyä johtamaan [[Ensimmäinen Saksan–Tanskan sota|Tanskaa vastaan käytyä sotaa]], joka koski [[Schleswig]]in ja [[Holstein]]in herttuakuntien omistusta. Preussi kuitenkin solmi elokuussa 1848 [[Malmön aselepo|aselevon]] Tanskan kanssa välittämättä kansalliskokouksen vastustuksesta.<ref name="brit" />