Avaa päävalikko

Muutokset

4 merkkiä poistettu ,  4 vuotta sitten
p
Kivimäki kuului niihin harvoihin suomalaisiin, jotka olivat etukäteen tietoisia Saksan tulevasta [[Operaatio Barbarossa|hyökkäyksestä itään]] ja Suomelle varatusta roolista siinä, mutta hän ei ollut kaikkein keskeisimmässä asemassa Suomen ja Saksan välisestä yhteistyöstä sovittaessa. Hän tuki [[Suomalainen Waffen-SS-vapaaehtoispataljoona|suomalaisen SS-vapaaehtoispataljoonan]] perustamista keväällä 1941. Sodan alettua kesäkuussa 1941 Kivimäki lähetti pitkään Suomen hallitukselle optimistisia arvioita Saksan sotamenestyksestä, joskin muuttui [[Stalingradin taistelu|Stalingradin tappion]] 1943 jälkeen hieman skeptisemmäksi. Yksi hänen tietolähteistään oli [[Heinrich Himmler]]in henkilääkärinä toiminut suomalainen [[Felix Kersten]], joka välitti hänelle tietoja Saksan ylimmän johdon sisäpiiristä. Kivimäkeä kaavailtiin Suomessa uudelleen pääministeriksi rauhanhallitukseen keväällä 1943 ja vielä elokuussa 1944, mutta hanke kariutui, sillä Kivimäki ei ollut halukas katkaisemaan suhteita Saksaan tai tunnustelemaan rauhaa Neuvostoliiton kanssa ilman saksalaisten hyväksyntää. Hän jatkoi lähettiläänä Suomen ja Saksan suhteiden katkeamiseen syyskuussa 1944 saakka.<ref name="KB" />
 
Kivimäki päätyi venäläisten vaatimuksesta syytetyksi [[Sotasyyllisyysoikeudenkäynti|sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä]], vaikka hän ei muodollisesti ollutkaan sota-aikana harjoitetusta politiikasta vastuunalainen poliitikko vaan pelkkä virkamies. Kivimäen väitettiin kuitenkin aktiivisesti juonitelleen saksalaisten hyväksi ja välittäneen Suomen hallitukselle väärää tietoa edistääkseen maiden liittoutumista. Monissa hänen raporteistaan oli jälkeenpäin arvioiden ollutkin yksipuolisuutta. Sotasyyllisyysoikeus aikoi alkujaan vapauttaa Kivimäen, mikä oli keskeisiä syitä siihen, että pääministeri Paasikivi joutui viime hetkellä – [[valvontakomissio]]n vaatimuksesta – painostamaan oikeutta tiukempiin tuomioihin. Lopulta Kivimäki tuomittiin helmikuussa 1946 viideksi vuodeksi vankeuteen, josta hän pääsi ehdonalaiseen vapauteen istuttuaan puolet tuomiostaan elokuussa 1948.<ref name="KB" /> Ehdonalaisvalvojaksi tuli hänen vanha ystävänsä Eino Tulenheimo. Helsingin yliopisto oli toivoi Kivimäen ja [[Edwin Linkomies|Edwin Linkomiehen]] täydellistä armahtamista, sillä heitä pidettiin professoreina korvaamattomina ja [[kansalaisluottamus|kansalaisluottamuksen]] menetys esti valtion virassa toimimisen. Presidentti Paasikivi armahti kaikki sotasyylliset lopullisesti toukokuussa 1949, jolloin Kivimäki ja Linkomies saattoivat palata virkoihinsa.<ref>Risto Niku: ''Kahdeksan tuomittua miestä: Sotasyyllisten vankilavuodet'', s. 213, 225–227, 235. Edita, Helsinki 2005.</ref>
 
===Myöhemmät ajat===