Ero sivun ”Poggio Bracciolini” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p +antiikin tekstien keräilijä |
|||
Rivi 1:
[[Kuva:Gianfrancesco Poggio Bracciolini - Imagines philologorum.jpg|thumb|Poggio Bracciolini]]
'''Gian Francesco Poggio Bracciolini''' (11. helmikuuta [[1380]] [[Terranuova]], [[Toscana]] – 30. lokakuuta [[1459]], [[Firenze]]) oli Firenzen kansleri, kulttuurivaikuttaja, varhainen [[humanisti]], [[paavi]]en uskottu, [[hedonisti]] ja tarinankertoja. Monet nykyisistä tekstityyppien fonteista pohjautuvat Bracciolinin keräilyharrastukseen.<ref name=osm>{{Kirjaviite | Tekijä= Erik Kjersgaard & Toels Dahlerup| Nimeke=Otavan suuri maailmanhistoria 9: Myöhäiskeskiaika ja renessanssi |Sivu=190, 214 | Selite=Päätoimittaja Erling Bjøl. Suomentanut Heikki Eskelinen | Julkaisupaikka=Helsingissä | Julkaisija=Otava | Vuosi=1984 | Tunniste=ISBN 951-1-08056-3}}</ref>
==Nuoruus==
Bracciolini syntyi vuonna 1380 köyhään [[notaari]]n perheeseen, joka muutti usein paikkakuntaa päästäkseen karkuun velkojiaan. Parin kymmenen ikäisenä lahjakas Bracciolini suuntasi saamansa suosituskirjeen kanssa Firenzeen, toiveenaan jatkaa opintoja. Erityisen kauniin käsialan vuoksi hän sai töitä kirjojen ja asiakirjojen kopiojana. Säästämillään rahoilla hän kouluttautui notaariksi sekä otti [[Latina|latinan kielen]] yksityistunteja.<ref name="TKH">Tieteen kuvalehti Historia 5/2014, s.
==Työura==
Kuuluisan humanistin ja Firenzen kanslerin ''Coluccio Salutatin'' kautta Bracciolini tutustui
Edistääkseen uraansa Bracciolini hankki vuonna 1404 työn [[paavi]]n hallintokoneistosta, ''[[kuuria]]sta''. Käsialansa ja latinan kielen taitonsa ansiosta hän eteni yhdeksi paavin kuudesta sihteeristä. Työpaikastaan huolimatta – tai ehkä juuri sen takia – Bracciolini halveksi [[Munkki (uskonto)|munkkeja]] ja hengenmiehiä. Hän puki ajatuksiaan kirjoituksiksi, jonka seurauksena syntyi ''Facetiae'' ({{k-fi|Kaskuja}}). Teoksestaan huolimatta Bracciolini uskoi [[Jumala]]an. Bracciolini ehti palvella neljää paavia, kunnes [[Johannes XXIII]]:n viraltapano vuonna 1415 jätti hänet ilman työpaikkaa.<ref name="TKH"/>
==Antiikin tekstien keräily==
Bracciolini päätti omistautua intohimolleen ja alkoi metsästää antiikin käsikirjoituksia. Hän löysikin kaksi [[Cicero]]n unohdettua puhetta, [[Quintilianus|Quintilianuksen]] puhetaidon oppaan ''Institutio Oratoria'' ({{k-fi|[[Puhujan kasvatus]]}}) sekä [[Lucretius|Lucretiuksen]] runokokoelman ''De rerum natura'' ({{k-fi|[[Maailmankaikkeudesta (Lucretius)|Maailmankaikkeudesta]]}})
Niccolò de’Niccoli käytti paljon rahaa kirjojen ja käsikirjoitusten hankkimiseen. Bracciolini taas teetti jäljennöksiä teksteistä, joita hän ei voinut ostaa. Jäljennökset tehtiin [[Cosimo de’ Medici|Cosimo de’ Medicin]] kirjureiden käyttämällä kirjoitustyylillä. Tekstit tulivat tunnetuiksi, kun Cosimo avasi Firenzeen Euroopan ensimmäisen julkisen kirjaston vuonna 1437. Sen kautta levisivät yleiseen käyttöön myös keräilijöiden käyttämät kirjoitustyylit.<ref name=osm />
Löytääkseen lisää uhattuja teoksia Bracciolini otti vastaan viran [[Winchester]]in piispan sihteerinä. Englannin nuoret luostarit eivät tarjonneet merkittäviä kirjalöytöjä ja niinpä hän palasi [[Rooma]]an ja ''kuurian'' palvelukseen. Tässä virassa Bracciolini ehti palvella vielä kolmea uutta paavia. Vuonna 1436 hän avioitui ylhäisen, itseään 38 vuotta nuoremman firenzeläisen ''Vaggia di Gino Buondelmontin'' kanssa. He saivat viisi poikaa ja yhden tyttären. Kuollessaan vuonna 1459 Bracciolini oli Firenzen kansleri ja vauras mies.<ref name="TKH"/>▼
▲Löytääkseen lisää uhattuja teoksia Bracciolini otti vastaan viran [[Winchester]]in piispan sihteerinä. Englannin nuoret luostarit eivät tarjonneet merkittäviä kirjalöytöjä ja niinpä hän palasi [[Rooma]]an ja
== Kirjoja ==
Rivi 21 ⟶ 24:
{{Viitteet}}
{{
[[Luokka:Italialaiset kirjailijat]]
[[Luokka:Keskiajan henkilöt]]
| |||
