Ero sivun ”Fernão de Magalhães” versioiden välillä

[[10. elokuuta|Elokuun 10. päivänä]] vuonna [[1519]] viisi laivaa ja 270 miestä lähti [[Sevilla]]staSevillasta [[Guadalquivir]]ia pitkin retkelle, josta oli tuleva eräs historian kuuluisimmista. Matkalla oli mukana [[Antonio Pigafetta]], [[vicenza]]lainen navigaattori, joka oli maksanut suuren summan rahaa päästäkseen mukaan. Hän piti tarkkaa päiväkirjaa ja dokumentoi matkan kulun. Joen suulla he joutuivat odottamaan viisi viikkoa ennen lähtöään [[Sanlúcar de Barrameda]]sta [[20. syyskuuta]].

52° eteläisellä pituuspiirillä 21. lokakuuta [[1520]] laivasto saavutti [[Cape Virgenes]]in, Etelä-Amerikan kaakkoisimman pisteen. Magalhães päätteli löytäneensä salmen, koska vesi oli suolaista ja meri ulottui syvälle sisämaahan. Laivasto aloitti matkan 600 km:n pituisen salmen läpi, jolle annettiin nimi ''Estreito (Canal) de Todos los Santos'', koska [[pyhäinpäivä]] sattui purjehduksen aikana (nyk. [[Magalhãesinsalmi]]).

Magalhães määräsi ''Concepciónin'' ja ''San Antonion'' tutkimaan reittiä, mutta jälkimmäinen alus karkasi ja palasi Espanjaan kapteeni Gómezin johdolla. 28. marraskuuta kolme jäljellä ollutta laivaa saapuivat eteläiselle [[Tyynimeri|Tyynellemerelle]]. Merelle annettiin nimi ''Mar Pacífico'' sen rauhallisuuden vuoksi.

Purjehtien luoteeseen retkikunta saavutti päiväntasaajan 13. helmikuuta [[1521]]. He purjehtivat 98 päivää näkemättä maata; ruoka loppui ja lähes kaikki vesi. Miehistö söi sahanpurua ja rottia nälkäänsä. Keripukki verotti ja vaivasi miehiä.<ref>Bull N Y Acad Med. 1967 April:[http://www.pubmedcentral.nih.gov/picrender.fcgi?artid=1806596&blobtype=pdf Scurvy During Magellan Voyage] Viitattu 7.8.2009</ref> Viimein 6. maaliskuuta he saavuttivat [[Guam]]in [[Mariaanit|Mariaaneilla]]. Eripura alkuasukkaiden kanssa esti varastojen täyden täydentämisen ja matka jatkui. 16. maaliskuuta saatiin näkyviin [[Homonhon]]in saari Filippiineillä. Retkikunnassa oli enää 150 miestä jäljellä. Magalhães ei pystynyt kommunikoimaan alkuasukkaiden kanssa, koska hänen tulkkinsa Enrique ei ymmärtänyt heidän kieltään.

Retkikunta päätti alistaa [[Mactan]]saaren päällikön [[Lapu-Lapu]]n. Pigafettan mukaan Lapu-Lapulla oli ainakin 1&nbsp;500 soturia, joita vastaan Magalhães varusti 48 haarniskoitua miestä. Hyökkäys kuitenkin epäonnistui, kun laivat eivät päässeet riutan vuoksi tykinkantaman päähän ja miehistö laukaisi muskettinsa liian pitkän matkan päästä. Magalhães ja kahdeksan miehistön jäsentä surmattiin taistelussa [[27. huhtikuuta]] [[1521]].

''Victoria'' lähti purjehdukselle [[Intian valtameri|Intian valtameren]] kautta kotiin 21. joulukuuta 1521. 6. toukokuuta [[1522]] se ohitti Juan Sebastián de Elcanon alaisuudessa [[Hyväntoivonniemi|Hyväntoivonniemen]]. Ruokavaroina oli jäljellä vain riisiä. Kaksikymmentä merimiestä kuoli nälkään ennen Elcanon saavutettua Kap Verden, Portugalin omistuksen. Hän hylkäsi 13 miestä saarelle 9. heinäkuuta pelätessään 26 tonnin maustelastin menetystä (neilikoita ja kanelia).

[[6. syyskuuta]] [[1522]] ''Victoria'' saapui Juan Sebastián de Elcanon komentamana Espanjaan lähes tasan kolme vuotta lähdön jälkeen. Retki jäi jopa hiukan voitolliseksi, mutta miehistö ei saanut täyttä palkkaansa. Vain 18 miestä pääsi ''Victorian'' mukana Sevillaan. Neljä miestä ''Trinidadin'' 55:stä alkuperäisestä palasi Espanjaan [[1525]].