Ero sivun ”Miranda Vuolasranta” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti korvasi luokan Suomalaiset sosiaalidemokraattiset poliitikot luokalla Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen poliitikot |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 6:
Muun muassa taiteilija Kiba Lumberg, iskelmälaulaja [[Rainer Friman]] ja kirjailija [[Veijo Baltzar]], jotka kaikki ovat romaneja, kertovat, että Vuolasranta johtaa lähes yksinvaltiaana konservatiiviromaneja, jotka pyrkivät vähättelemään ongelmia ja sulkemaan kriittiset äänet yhteisön ulkopuolelle.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.journalistilehti.fi/tuotteet.html?id=8/16 | Nimeke=Sketsishow käynnisti julkisen romaniriidan | Tekijä=Journalisti | Tiedostomuoto= | Selite= | Julkaisu=Journalisti | Ajankohta=17.8.2007 | Julkaisupaikka= | Julkaisija= | Viitattu=1.10.2008}}</ref> Lumberg pitää Vuolasrantaa jopa fundamentalistina.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Kiba+Lumberg+teki+rikosilmoituksen+Ylen+kirjeest%C3%A4/1135229165499 | Nimeke=Kiba Lumberg teki rikosilmoituksen Ylen kirjeestä| Tekijä=Helsingin Sanomat | Tiedostomuoto= | Selite= | Julkaisu=Helsingin Sanomat | Ajankohta=1.8.2007 | Julkaisupaikka= | Julkaisija= | Viitattu=1.10.2008}}</ref>
Tausta
Miranda Vuolasranta syntyi romaniperheeseen -50 luvun lopussa. Isoisä Aleksander Bollström oli Karjalan romaneita, jonka koti oli rajan taakse jääneessä Ruskealassa. Aleksander Bollström oli Suomen talvisodan ja jatkosodan veteraani, joka toimi sodan aikana rintamien välisenä pikalähettinä. Perhe evakuoitiin junalla ensin Wärsilään, Lepävirralle, Suonenjoelle ja lopulta Keski-Suomeen Suolahden pitäjään, jossa myös Miranda kasvoi ja aloitti koulun.
Miranda kuului siihen ensimmäiseen romanisukupolveen, joilla oli sodan jälkeen mahdollisuus päästä kouluun. Monetkaan romaniperheet eivät vielä tuolloin ymmärtäneet koulutuksen merkitystä ja suuri osa Suomen romaneista kiersi, mutta Miranda vanhemmat Helli (os. Svarts) ja Pekka Bollström olivat vakaasti sitä mieltä, että vaikka he itse olivat jääneet luku- ja kirjoitustaidottomiksi, lasten tulee opiskella ja saada paremmat mahdollisuudet suomalaisessa yhteiskunnassa.
Koulutus ja työtaustaa
Miranda kävi peruskoulun ja keskikoulun Suolahdessa Telakkakadun yksityisessä oppikoulussa(nimi tuolloin). Miranda halusi jo tuolloin edistää romanien asemaa ja omaa äidinkieltä, romania. Seitsemäntoistavuotiaan hän muutti Ruotsiin, äidin sukulaisten luo, kuultuaan että Ruotsissa oli aloitettu oman äidinkielen kokeileva koulutus ”hemråkslärarutbildning”. Miranda haki ja pääsi ohjelmaan. Hän opiskeli sekä myöhemmin toimi romanikielen ja historian opettajana7 vuotta, Södertäljen ja Tukholman alueen suomenkielisillä ala-asteilla.
Jo tuolloin Ruotsin Invandarvärket – Maahanmuuttovirasto kutsui hänet Maahanmuuttaja- ja romanikysymyksiä pohtivaan työryhmään, joka kokoontui Tukholman vanhalla valtiopäivätalolla joka toinen kuukausi. Miranda teki tässä työryhmässä aloitteita mm. romanien koulutuksen ja työllisyyskoulutuksen edistämiseksi.
Ruotsin aikanaan Miranda osallistui myös Kouluylihallituksen (Skolöverstyrelsen) työryhmään, joka pyysi Mirandaa valmistamaan oman työnsä aikana tuottamastaan materiaalista romanikielistä oppimateriaalia. 1970-80 lukujen vaihteessa ei vielä ollut julkaistu romanikielistä opetusmateriaalia, mutta Miranda katsoi että sen aika ei vielä ollut tullut. Miranda osallistui myös Ruotsissa toimineen Nordiska Zienarrådet:in toimintaan ja oli perustamassa useita Suomen romani maahanmuuttajien kansalaisjärjestöjä, joiden tavoitteena oli osallistaa romaneita.
Vuonna 1984 Miranda muutti perheineen takaisin Suomeen ja asettui asumaan Nurmijärvelle.
1987 hän aloitti jälleen opettamisen ensin Romano Missio ry.:n (ent. Mustalaislähetys ry) lastenkodeissa, opettaen siellä romanikieltä, romanien historiaa tukien myös keskustelujen ja ohjauksen kautta lasten kasvua terveeseen aikuisuuteen. Noihin aikoihin Romano Missio alkoi kiinnittää huomiota lastenkodeissa kasvavien romanilasten identiteetti ongelmiin, joiden katsottiin olevan syynä kahden kulttuurin väliin putoamiselle ja lastenkoti lasten aikuisiän ongelmille.
1989 Miranda tapasi Helsingin Kaupungin Sivistys ja Opetustoimen edustajat, jossa keskustelussa hän esitti romanikielen opetuksen aloittamista pääkaupungin peruskouluissa, vedoten valioneuvoston silloiseen asetuspäätökseen, vieraan äidinkielen opetuksen oikeudesta, jota oli annettu siihen mennessä vain maahanmuuttaja perheiden lapsille.
Romanikielen opetus aloitettiin Mirandan toimesta syksyllä 1989 kokeiluluonteisena kouluajan ulkopuolella annettavana vapaaehtoisena oppiaineena. Tämä oli historiallinen ensimmäinen askel romanikielen olemassaolon tunnustamiseen. Miranda antoi opetusta kaksi vuotta, tuntipalkkaisena opettajana, joka palkkaus ei kattanut hänen omia työn ja kodin välisiä kulujaan. Opetusta kuitenkin annettiin ja se laajeni kahden vuoden aikana Helsingistä, Vantaalle, Espooseen ja Nurmijärven peruskouluihin, lasten innostuksen myötä.
1990 Helsingin Opetusvirasto raportoi parin vuoden ajan annetusta romanikielen opetuksesta Suomalaisena vähemmistökielenä ensimmäisen kerran Opetusministeriölle. Tuolloin oli aika uudistaa myös Valtioneuvoston asetusta, joka koski vieraan äidinkielen opetuksen antamista Suomessa. Tämän uudistuksen yhteydessä romanikieli, jonka opetuksesta oli nyt ensimmäistä kertaa raportoitu, lisättiin mainittiin uudistettuun asetukseen vähemmistökielenä ensimmäisen kerran.
Uudistusesityksiä ja toimenpiteitä
1989 Romano Missio ry. nimesi Miranda Vuolasrannan edustajakseen Romaniasiain neuvottelukuntaan. Jossa Mirandan aloitteesta alettiin keskustella erillisen koulutusjaoston perustamisesta. Jaosto perustettiin ja sen puheenjohtajaksi nimettiin Voitto Alhgren ja jäseniksi jaoston romanitaustaiset jäsenet. Jaosto esitti heti työnsä alussa silloiselle Ammattikasvatushallitukselle Romaniväestön Koulutusyksikön perustamista. Tätä koulutusyksikköä suunnittelemaan nimettiin Eine Lillberg, Miranda Vuolasranta ja Tuula Åkerlund. Koulutusyksikkö perustettiin Ammattikasvatushallituksen yhteyteen 1992, josta se siirtyi 1993 Opetushallituksen alaisuuteen ja toimii edelleen.
1993 alkoi K.J. Långin johdolla Suomen Perustuslainsäädännön uudistusprosessi. Långin työryhmä pyysi lausuntoesitystä asian johdosta myös Romaniasiain neuvottelukunnalta. Neuvottelukunta asetti työryhmän, johon myös Miranda kuului. Tämä työryhmä esitti erillisen artiklan luomista perustuslainsäädäntöön, jossa tulisi mainita saamelaiset ja romanit ja heidän oikeutensa oman äidinkielen ja kulttuurin edistämiseen. Perustuslainsäädännön uudistus saatiin valmiiksi 1995 ja siihen tuli Euroopankin lainsäädännön kannalta historiallinen uusi artikla §17.3, jossa tunnustetaan historiallisten vähemmistöjen kuten alkuperäisväestö saamelaisten ja romanien oikeudet oman kielen ja kulttuurin edistämiseen.
1990-luku oli monien romaneita koskevien edistystoimenpiteiden ja muutosten aikaa, joissa Miranda oli vahvasti mukana vaikuttamassa Romaniasian neuvottelukunnan ja oman asiantuntemuksensa kautta. Näistä mainittakoon muutamia:
- 1992 Suomi ratifioi Euroopan neuvoston Alueellisten ja Vähemmistökielten sopimuksen, jossa se mainitsi romanikielen Suomalaisena vähemmistökielenä
- 1998 Suomi ratifioi Euroopan neuvoston Vähemmistöjen Suojelua Koskevan Puiteylisopimuksen, jossa se mainitsi romanien olevan yksi Suomen historiallisista vähemmistöistä
Mirandaa kuultiin näiden molempien uudistusten yhteydessä romanikielen ja kulttuurin asiantuntijana
Julkaisut joissa Miranda on ollut laatijana tai tuottajatyöryhmän jäsen
- Opetushallitus (OPH) pyysi Mirandaa laatimaan ensimmäisen peruskouluissa käytettävän romanikielen aapisen ; Romani Tšimbako Drom – Romanikielen Tie, OPH 1993 (edelleen käytössä, 4.painos)
- Romani Tšimbako Buttiako Liin 1.- Romanikielen työkirja 1., työryhmätyö OPH 2002
- Romani Tšimbako Skijiboskiirengo Liin – Opettajan opas, työryhmätyö OPH 2003
- OPH, tuotti myös useita käsikirjan omaisia oppaita eri ammattiryhmille, romaniväestöä ja heidän kulttuuriaan koskevan tiedon levittämistarkoituksessa (ks. CV), joiden laadintatyöryhmissä Miranda oli mukana kirjoittajan /osakirjoittajan ominaisuudessa
Miranda on toiminut romanikielen ja historian opettajana, oppimateriaalin ja opetussuunnitelmien laatijana Ruotsissa ja sittemmin Suomessa yhteensä n. 18-vuoden ajan.
Ennen siirtymistään valtion palvelukseen, Miranda toimi kaksi vuotta Virossa Suomen ulkoasianministeriön ja Fida-lähetyksen lähialuekehitysyhteistyö projektien suunnittelijana ja vetäjänä. Projektien tavoitteena oli lisätä kansalaisyhteiskunnan demokratia tietämystä ja kouluttaa sosiaalityön osaajia. Koulutus aloitettiin koko Viroa koskevalla tausta tieto kartoituksella ja toteutettiin Viron Sosiaaliministeriön tuella Tallinnan lähellä sijaitsevassa Surupin opistossa. Koulutukseen osallistui 22 kansalaisyhteiskunnan edustajaa Virosta, Latviasta ja Liettuasta. Koulutuksen antajaksi kutsutut opettajat tulivat sekä Euroopasta, Suomesta että Viron hallinnon eri osa-alueilta.
Miranda on myös luennoinut sekä romanikultturista että romanien kokemasta holkaustista korkean tason tapaamisissa kuten konferensissa johon osallistui Saksan entinen liittokansleri Rauss sekä toiminut asiantuntijana kahdessa lyhytdokumentti elokuvassa, jotka käsittelivät Baltian romanien holokaustia toisen maailmansodan aikana. Nämä dokementit Ihmiset unohtavat Jumala ei 20 min. ja Oikeus muistaa 5 min. On tuottanut Yleisradio. Dokumentteja pidetään harvinaisuuksina edelleen tänä päivänä. Dokumentit myötävaikuttivat romaneita koskevan holokausti muistomerkin pystyttämiseen Tallinnan lähellä sijaitsevan Kalev-Liivan keskitysleiri alueelle.
Valtion virkatehtävät
- 1997 Sosiaali- ja terveysministeriö palkkasi Mirandan, Romaniasiain neuvottelukunnan suunnittelijaksi, silloisen pääsihteeri Paavo Lounelan esityksestä, joka siirtyi saman vuoden aikana varhaiseläkkeelle; Miranda hoiti viransijaisena pääsihteerin tehtäviä kuluneen vuoden loppuun
- 1998 Sosiaali- ja terveysministeriö nimesi Mirandan ensimmäiseksi romanitaustaiseksi pääsihteeriksi Romaniasian neuvottelukuntaan, jossa virassa hän toimi kaksi kolmen vuoden kautta
- 1999 Miranda laati Romaniasiain neuvottelukunnan pääsihteerin ominaisuudessa mm. esityksen valtioneuvostolle ja puolustusministeriölle romanisotaveteraanien – ja sodissa kuolleiden romanimiesten muistomerkin pystyttämisestä Hietaniemen hautausmaalle sotamuistomerkkien osastolle; muistomerkki pystytettiin juhlallisin menoin vuonna 2003 Hietaniemeen vielä elossa olevien romanisotaveteraanien ja puolustusvoimien johdon läsnä ollessa
- 2001 presidentti Halonen piti Euroopan ihmisoikeustilannetta koskevan puheen Euroopan neuvoston Parlamentaariselle Yleiskokoukselle; tämän puheen valmistelussa oli konsultoitu Romaniasian neuvottelukunnan silloista pääsihteeriä Miranda Vuolasrantaa. Puheessa esitettiin mm. ”konsultatiivisen elimen perustamista Euroopan romanien osallistumisen ja äänen kuulemiselle kansainvälisessä yhteistyössä”, aloite sai kannatusta ja sitä alettiin selvittämään
- 2002 ulkoasiainministeriö pyysi sosiaali- ja terveysministeriöltä tähän aloitteeseen liittyen virkamiesvaihtoa, jonka puitteissa Miranda Vuolasranta lähetettiin sekondeerattuna Suomen asiantuntijana Euroopan neuvoston sihteeristöön Strasbourgiin valmistelemaan Presidentti Halosen aloitteen eteenpäinmenoa yhdessä Suomen Strasbourgin pysyvän edustuston kanssa
- Useiden korkean tason työryhmien ja maiden kahdenvälisten neuvottelujen tuloksena perustettiin Euroopan Romanien ja Kiertävien Foorumi, ERTF (European Roma and Travellers Forum) vuonna 2004, tämä tavoite oli osa Mirandan työkuvaa EN:ssa
- Vuonna 2005 solmittiin Euroopan neuvoston ja ERTF:n välinen juridinen Kumppanuussopimus (Partnership Agreement)
- Miranda toimi Euroopan neuvostossa vuoteen 2006, jona aikana Euroopan hajallaan olleet romaniverkostot koottiin yhteen, Euroopan romanien yhteiseksi poliittiseksi ääneksi
- vuonna 2006 palattuaan jälleen Suomeen Romaniasian neuvottelukunta nimesi työryhmän, jonka puheenjohtajana Miranda toimi; työryhmän tehtäväksi annettiin laatia kartoitus Suomen romaniverkostojen yhteistyön kehittämismahdollisuuksista ja yhdistymisestä liittojärjestöksi
- selvitystä laadittiin 9kk ja sen tuloksena perustettiin Suomen Romanifoorumi - Fintiko Romano Forum liittojärjestö
- vuonna 2007 Miranda toimi jälleen lyhyen aikaa ulkoasianministeriön erityisasiantuntijana
- keväällä 2008 Miranda kutsuttiin Fintiko Romano Forum liittojärjestön puheenjohtajaksi ja sittemmin sen toiminnanjohtajaksi, jossa työssä hän toimi 4 vuoden ajan, vakauttaen sen hallinnollisen ja poliittisen aseman Suomen romanien ainoana yhteisenä liittotason toimijana, jolla oli edustus myös Euroopan Romanien ja Kiertävien Foorumissa ERTF:ssä
Vuonna 2009-2011 Miranda Vuolasranta suoritti Romanikulttuurin Ohjaajan Erityisammattitutkinnon Järvenpään Luther-Opistossa; erityisalanaan Kansainvälinen Ihmisoikeuspolitiikka ja Romanipolitiikan asiantuntijatehtävät (Tutkinto, Opetus ja Kulttuuriministeriön alainen; laki 631/1998, asetus 812/1998; perustuu Neuvoston päätöslauselmiin 93/c 49/01, 96/C 224/04, 2001/613/EY)
Siirtyminen EU:n Komissioon
- vuonna 2010 silloinen Eurooppa ministeri Astrid Thors esitti kahdenvälisessä neuvottelussa, Euroopan Komission vara-presidentti ja komissionaari Vivian Redingille, että komissio kutsuisi Miranda Vuolasrannan komissioon Suomen kansallisena asiantuntija-
virkamiehenä; tämän poliittisen esityksen taustalla on Suomen ihmisoikeuspolitiikan itselleen asettama tavoite osallistaa heikommassa sosiaalisessa asemassa olevia vähemmistöjä ja kansalaisryhmiä heitä itseään koskevaan päätöksentekoon ja politiikkalinjausten laadintaan
- esitys uudistettiin 2011 Eurooppa-ministeri Aleksander Stubin toimesta, johon vastauksena tuli komissionaari Redingin myöntävä vastaus
- vuonna 2012 ulkoasiainministeriö palkkasi tähän esitykseen liittyen uudelleen Mirandan Ylitarkastajaksi Poliittisen osastonsa (POL-40) Ihmisoikeuspolitiikan yksikköön, vastuualueenaan suhteiden ylläpito hallitusten välisten instituutioiden kuten Euroopan neuvosto (EN), Euroopan unioni (EU), Euroopan Turvallisuus ja Yhteistyöorganisaation (ETYJ) kanssa
- kuluneen vuoden aikana Miranda Vuolasranta osallistui mm. Euroopan neuvoston reformin yhteydessä toteutettuun Euroopan Romanien ja Kiertävien Foorumin arviointiprosessiin sekä siitä seuranneeseen ERTF:n rakenteelliseen uudistukseen, jossa Suomea oli pyydetty EN Ministerineuvoston puolesta toimimaan välittäjän ja asiantuntijan ominaisuudessa
- toukokuussa 2013 Miranda siirtyi EU:n Komission Oikeudellisen osaston Syrjimättömyysasioiden yksikköön (EU, JUST D4. Non Discrimination Policies and Roma Coordination) Suomen asiantuntija virkamiehenä, jossa hän toimii tällä hetkellä
Aiemmin myönnetyt kunniamerkit tai kunniamaininnat
- Ihmisoikeusliitto (Finnish Human Rights League), antoi vuosittaisen Ihmisoikeuspuurtaja kunniamaininnan Miranda Vuolasrannalle vuonna 2002
- International Romani Union (IRU) myönsi Miranda Vuolasrannalle Kultaisen Ruusun ansiomerkin Strasbourgissa Euroopan Romanien ja Kiertävien Foorumin Yleiskokouksessa vuonna 2007, hänen ansioistaan Euroopan romanien aseman ja ihmisoikeuksien kehittäjänä
Edellä esitetty koulutus-, työ, ja ansioluettelo huomioon ottaen voidaan sanoa, että Miranda Vuolasranta on tehnyt ainutlaatuisen ja osittain jopa historiallisesti merkittävän työuran Suomalaisena romaninaisena ollessaan ensimmäinen korkean tason viranomainen julkisessa viroissa. Mirandan on sanottu median ja politiikkojen suulla antaneen julkisuudessa Suomen romanipolitiikalle näkyvät kasvot.
Hänet tunnetaan tänä päivänä joka puolella Eurooppaa sekä romanien että pääväestön toimijoiden parissa. Vaikka tässä biografiassa mainitussa työssä on luonnollisesti ollut muitakin romanipolitiikan vaikuttajia mukana, on Mirandan henkilökohtainen osuus sekä Suomen että Euroopan romanien aseman kehittämisessä ollut todella merkittävä. Hänen omien tunnetuksi tulleiden sanojensa mukaan: ” …yhden ihmisen valinnoilla on merkitystä ja yhteisön sitoutuminen laadittuihin tavoitteisiin on tärkeää yhteiskunnallisen kehityksen näkökannalta.”
== Lähteet ==
| |||