|
Aikakauden hallitsijoiden tavoin keisarinna Maria Teresia pani lastensa avioliitot palvelemaan poliittisia tarkoitusperiään. Niinpä Marie Antoinetten vanhemmat sisarukset olivat avioituneet poliittisin perustein: Maria Christine avioitui Alankomaiden sijaishallitsijan [[Albert von Sachsen-Teschen]]in kanssa, Maria Amalia [[Parma]]n [[herttua]]n Ferdinandin kanssa ja Maria Karolina [[Napoli]]n kuninkaan [[Ferdinand I]]:n kanssa.
Ranskan ja Itävallan välisen liiton vahvistamiseksi Marie Antoinette päätettiin naittaa Ranskan kuninkaan [[Ludvig XV (Ranska)|Ludvig XV:n]] lapsensapselle ja kruununperilliselle [[Ludvig XVI|Ludvig XVI:lle]]. Tuleva kuningatar lähetettiin Wienistä huhtikuussa 1770 neljäntoista ikäisenä. Toukokuun alussa hänet luovutettiin Ranskan rajalla. Hän astui sisään [[Rein]]in rannalle rakennettuun luovutustaloon "itävaltalaiselta" puolelta ja tuli ulos"ranskalaiselta" puolelta.<ref name="Barth 217">Barth s. 217.</ref>
Ranskan ja Itävallan solmiessa rauhan, sovittiin [[dauphin]]in eli kruununperillisen tulevan [[Ludvig XVI|Ludvig XVI:n]] ja Marie-Antoinetten välisestä avioliitosta. Marie Antoinette lähti Wienistä kohti Ranskaa huhtikuussa 1770 neljäntoista ikäisenä.
==Avioliitto==
=== Dauphine ===
[[Tiedosto:MarieAntoinette1769-70.jpg|thumbnail|[[Franz Xaver Wagenschön]] maalasi Marie-Antoinetten muotokuvan pian [[1770]] tapahtuneen vihkimisen jälkeen.]]
Jo saapuessaan Versaillesin hoviin Marie Antoinette herätti kateutta [[aristokraatti]]sissa piireissä, joissa avioliitot olivat vähintäänkin epäilyttäviä. Hänen kauneutensa, nuoruutensa ja hieno sukupuunsa vaikeuttivat hänen sopeutumistaan uuteen elämään. ▼
Marie-Antoinette luopui [[17. huhtikuuta]] [[1770]] virallisesti kaikista oikeuksistaan [[Itävalta|Itävallan]] keisarilliseen kruunuun. Kuukauden kuluttua, [[16. toukokuuta]], hänet vihittiin [[Versailles]]issa Ranskan [[dauphin]]in eli kruununperillisen kanssa. JoTapahtuma hääjuhlienherätti aikanalaajaa tapahtuihuomiota ensimmäinenympäri [[skandaaliEurooppa]],a jokaloistokkaiden rikkoi hovin etikettiä. Lothringenin prinsessat, jotka vetosivat sukulaisuuteensa uuden vastavihityn dauphinen Marie-Antoinetten kanssa, ehtivät tanssimaan ennen herttuattaria, jotka olivat arvojärjestyksessä tavallista prinsessaa korkeammalla. Tapaus harmitti suuresti koko muuta ylimystöä. Hääjuhlallisuuksien lopussa Pariisissa järjestetty ilotulitus aiheutti katastrofin. Ensimmäiset raketit lensivät väärään suuntaanpuitteidensa ja räjäyttivät ilotulitusvaraston. Yli sata ihmistä menehtyi ja huhut Marie Antoinetten mukanaan tuomastakuningasparin epäonnestanuoruuden levisivättähden.<ref name="Barth 217">Barth s. 217.</ref>
Hääjuhlallisuuksien lopussa Pariisissa järjestetty ilotulitus aiheutti katastrofin. Ensimmäiset raketit lensivät väärään suuntaan ja räjäyttivät ilotulitusvaraston. Yli sata ihmistä menehtyi ja huhut Marie Antoinetten mukanaan tuomasta epäonnesta levisivät.<ref name="Barth 217">Barth s. 217.</ref>
Marie Antoinette ei helposti mukautunut "vanhan hovin" monimutkaisiin tapoihin ja juonitteluihin, eikä vanhan kuninkaan [[Ludvig XV (Ranska)|Ludvig XV:n]] moraalittomaan käytökseen rakastajattarensa [[madame du Barry|du Barryn kreivittären]] kanssa. Ranskan [[hovi]] oli tunnettu jäykästä ja tarkasta hovikäyttäytymisestä. Lisäksi Marie Antoinetten avioliitto oli onneton, sillä kuningas mieluummin jätti hänet yksin ja lähti metsästämään (avioliitto toteutui fyysisellä tasolla vasta elokuussa [[1777]]). Kuninkaallinen taloudenhoitajatar, kreivitär de Noailles, teki parhaansa sopeuttaakseen Marie Antoinetten hovielämään ja dauphine kutsuikin katsijaansa leikkisästi "Madame Etiquetteksi".
▲Jo saapuessaan Versaillesin hoviin Marie Antoinette herätti kateutta [[aristokraatti]]sissa piireissä, joissa avioliitotavioliitottoihin olivatsuhtauduttiin vähintäänkin epäilyttäviäepäluuloisesti. Hänen kauneutensa, nuoruutensa ja hieno sukupuunsa vaikeuttivat hänen sopeutumistaan uuteen elämään.
Marie Antoinette sai ohjeita myös suoraan Wienistä kirjeenvaihtolla, jota kävivät Itävallan Pariisin suurlähettiläs Mercy-Argenteaun kreivi ja Marie-Antoinetten äiti keisarinna [[Maria Teresia]]. Kreivi Mercy oli ainoa henkilö, johon Marie-Antoinette saattoi turvautua, sillä kuninkaan [[valtiosihteeri]], Stainvillen kreivi ja Choiseulin herttua Étienne-François oli joutunut epäsuosioon ja saman tien luopunut kaikista tehtävistään heti kuninkaallisten häiden jälkeen. Syynä oli du Barryn kreivitär, joka oli Ludvig XV:n rakastajatar. Itävallan suurlähettilään ja keisarinnan salainen kirjeenvaihto on erinomainen lähde Marie-Antoinetten elämään aina avioliiton solmimisesta keisarinna Maria Teresian kuolemaan [[1780]] saakka. Kirjekokoelman toimittajan mukaan:
Marie Antoinette ei helposti mukautunut "vanhan hovin" monimutkaisiin tapoihin ja juonitteluihin, eikä vanhan kuninkaan Ludvig XV:n moraalittomaan käytökseen rakastajattarensa [[madame du Barry|du Barryn kreivittären]] kanssa. Dauphine hankki monia vihamiehiä kuningasperheen keskuudessa ja hovissa. Hänen puolisonsa tädit ja prinsessat Adeleine ja Victorie olivat vihamieliä "itävallatarta" kohtaan ensi tapaamisesta lähtien.<ref name="Liisberg 46">Liisberg s. 46.</ref>
:: ”Nämä alkuperäiset dokumentit eivät pelkästään johdata meitä hänen lähelleen, vaan ne näyttävät meille myös sen, kuinka vailla kokemusta ja politiikan tuntemusta ollutta Marie-Antoinettea manipuloi hänen itävaltalainen perheensä, josta hän pysyi aina riippuvaisena.”
Itävallan suurlähettiläänä Ranskan hovissa toimiva kreivi Mercy-Argenteaun oli keisarinna Maria Teresialta saanut käskyn valvoa hänen tyttärensä toimia ja ilmoittaa Wieniin kaikesta mitä dauphine teki. Avioliitto ei vaikuttanut onnelliselta ja Marie Antoinette haki huvitusta tanssiaisista ja konserteista.<ref name="Barth 217">Barth s. 217.</ref> Lisäksi hän teki pitkiä huvimatkoja huonomaineisen lankonsa [[Kaarle X|Artoisin kreivi]] kanssa. Pariisiin suuntautuvilla yöllisillä matkoilla Marie Antoinette näyttäytyi oopperan naamiohuveissa seuranaan nuoria aatelismiehiä, usein englantilaisia.<ref name="Liisberg 46">Liisberg s. 46.</ref>
== Ranskan kuningatar ==
Kuningas [[Ludvig XV (Ranska)|Ludvig XV]] kuolikuoltua [[10. toukokuuta]] [[1774]], ja Marie Antoinettesta tuli tuolloin [[Ranska]]n ja [[Navarra]]n kuningatar. Hänen käytöksensä ei kuitenkaan muuttunut merkittävästi. Kesällä [[1777]] lähtivät liikkeelle ensimmäiset kuningattaresta laaditut pilkkalaulut ja [[pamfletti|pamfletit]]. HänIlkeyksien keräsialkuunpanijana ympärilleentoimi pienenhänen suosikkientoinen joukon,lankonsa johon[[Ludvig kuuluivatXVIII|Provincen Lamballen ruhtinatar, Besenvalin [[paronikreivi]], [[Coigny]]njoka tavoitteli herttuaRanskan kruunua, ja [[Polignac]]in kreivitär.käytti Sekaikki herättikeinot suunnatontapitääkseen kateuttakuningasparin muussaetäällä hoviväessätoisistaan. Marie Antoinette harrastivaati ylellistävirkavaltaa pukeutumistapuuttumaan jahänestä järjestilevitettyihin mahtaviaperättömiin jahuhuihin kalliitajulkisilla juhliapaikoilla.<ref janame="Liisberg myös48">Liisberg peli-iltoja, joissa pelattiin korkeins. panoksin48.</ref>
Huomiota saadakseen Marie Antoinette keräsi ympärilleen pienen suosikkien joukon, johon kuului parikymmentä henkeä. Hänen "sisäpiirinsa" aiheutti pahennusta niin kuninkaassa kuin hoviväessäkin. Yleinen tyytymättömyys lisääntyi entisestään kuningattaren jakaessa sisäpiirilleen virkoja, arvonimiä ja puhdasta rahaa. Ranska kärsi suurista talousvaikeuksista ja Marie Antoinetten anteliaisuus suosikeilleen koettiin loukkaavana kansaa kohtaan.<ref name="Liisberg 51">Liisberg s. 51.</ref>
== Perhe ja lapset ==
[[Tiedosto:Marie Antoinette and her Children by Élisabeth Vigée-Lebrun.jpg|thumb|left|200px|Marie-Antoinette ja hänen lapsensa]]
Kuninkaallinen avioliitto toteutui fyysisellä tasolla vasta elokuussa 1777. Marie-Antoinetten ensimmäinen lapsi syntyi [[Versailles]]in linnassa [[19. joulukuuta]] [[1778]]. Hänen oli synnytettävä kuningattaren makuuhuoneessa satojen hovilaisten läsnäollessa. Myöhemmin kuningatar ei suostunut synnyttämään vastaavissa olosuhteissa. Lapsi oli tyttö, ja hänet kastettiin Marie Thérèse Charlotteksi. Hänestä tuli heti synnyttyään "Kuninkaallinen Prinsessa" koska kyseessä oli Ranskan kuninkaan vanhin tytär. Vaikka koko maa oli toivonut poikaa, Marie-Antoinette iloitsi tytöstä. "Poika olisi kuulunut valtiolle", hän sanoi, "mutta tämä lapsi on minun ja se saa kaiken hellyyteni; se saa iloita onnestani ja pehmentää surujani". Kuninkaallinen prinsessa sai myöhemmin kolme sisarusta: kruununperijä Louis Joseph Xavier François [[1781]], Louis Charles [[1785]], joka olisi kuninkaana ollut [[Ludvig XVII]], ja Sophie Béatrix [[1786]].
Lapsi oli tyttö, ja hänet kastettiin Marie Thérèse Charlotteksi. Hänestä tuli heti synnyttyään ”Kuninkaallinen Prinsessa” tai ”Kuninkaallinen Rouva”, koska kyseessä oli Ranskan kuninkaan vanhin tytär. Vaikka koko maa oli toivonut poikaa, Marie-Antoinette iloitsi tytöstä. ”Poika olisi kuulunut valtiolle”, hän sanoi, ”mutta tämä lapsi on minun ja se saa kaiken hellyyteni; se saa iloita onnestani ja pehmentää surujani”. Kuninkaallinen Rouva sai myöhemmin kolme sisarusta: kruununperijä Louis Joseph Xavier François [[1781]], Louis Charles [[1785]], joka olisi kuninkaana ollut [[Ludvig XVII]], ja Sophie Béatrix [[1786]].
Iän myötä Marie Antoinetten tyyli muuttui vaatimattomammaksi. Hän omistautui lapsilleen ja oli hyvin sitoutunut heihin. Puhuessaan nuorimmasta pojastaan Louis Charlesista hän käytti sanontaa ”[[mon chou d’amour]]”, joka osoitti, että äiti piti poikaansa hurmaavana ja rakasti tätä syvästi. Hän myös omistautui entistä enemmän hyväntekeväisyystyölle, joskin hän oli aina ollut hyvin antelias.
*{{Kirjaviite | Tekijä=Aubry, Octave| Nimeke= Ranskan suuri vallankumous II |Julkaisija= Werner Söderström Oy| Vuosi=1964 |Tunniste= }}
*{{Kirjaviite | Tekijä=Barth, Reinhard| Nimeke= Historian suurnaiset|Julkaisija= Gummerus Oy Ajatuskirjat| Vuosi=2009 |Tunniste=ISBN 978-951-208093-9 }}
*{{Kirjaviite | Tekijä=Liisberg, Bering| Nimeke= Ranskan vallankumous 1789-1799 |Julkaisija= Kustannusyhtiö Otava| Vuosi=1906 |Tunniste= }}
*{{Kirjaviite | Tekijä=Nenonen, Kaisu-Maija ja Teerijoki, Ilkka| Nimeke= Historian suursanakirja |Julkaisija= Wsoy| Vuosi=1998 |Tunniste=ISBN 951-0-22044-2 }}
* Marie-Antoinetten kirjeenvaihtoa 1770-1793. Toimittanut Évelyne Lever, Paris 2005.
== Kirjallisuutta ==
* AntoniaCarolly FraserErickson: Marie-AntoinetteMinä, (ransk. Anne-Marie Hussein), Flammarion, ParisAntoinette, 20062012 (ISBN 2-08-068915-09789517966894);
*Annie Duprat: Marie-Antoinette. Une reine brisée, Perrin, Paris, 2006 (ISBN 2-262-02409-X);
* Le goût d'une reine, Näyttelyluettelo Boredeaux’n Musée des Arts décoratifs, 2005 (ISBN 2-85056-909-7);
* Michel de Decker ja Michel Lafon: Marie-Antoinette: les dangereuses liaisons de la reine, Belfond, 2005 (ISBN 2-7144-4141-6);
* Joan Haslip: Marie Antoinette, 1989 (ISBN 951-1-10192-7)
* Victoria Holt: Kuningattaren tunnustus, 1991 (romaani)
* Zweig Stefan: Marie Antoinette, 1952
* Simone Bertière; Marie-Antoinette l'insoumise, Les reines de France au temps des Bourbons, Editions de Fallois, 2002;
* Philippe Delorme; Marie-Antoinette, 2001 (ISBN 2-85704-609-X);
* Évelyne Lever:
** Marie-Antoinette, Paris, 1991 (ISBN 2-213-02659-9),
** Marie-Antoinette: la dernière reine, Gallimard, 2000 (ISBN 2-07-053522-3);
* Elisabeth Kirchhoff; Rois et Reines de France. [[1996]];
* Stefan Zweig; Marie-Antoinette, 1999 (1. p. 1937).
== Aiheesta muualla ==
{{Commons|Marie Antoinette|Marie-Antoinette}}
| 