Ero sivun ”Ferdinand I (Bulgaria)” versioiden välillä

15 merkkiä poistettu ,  6 vuotta sitten
p
kh
p (Removing Link FA template (handled by wikidata))
p (kh)
[[Kuva:Ferdinand of Bulgaria.jpg|thumb|220px|Ferdinand I]]
'''Ferdinand I''', syntyään '''Ferdinand Maximilian Karl Leopold Maria, Saksi-Koburg Coburg-Gothan prinssi'''<ref>Louda 1981: 149. </ref> ([[26. helmikuuta]] [[1861]] – [[10. syyskuuta]] [[1948]]) oli [[Bulgaria]]n hallitsija vuosina 1887–1918, aluksi prinssihallitsijanruhtinaan ja vuodesta 1908 Bulgarian [[tsaari]]n nimikkeellä. Hän luopui kruunusta poikansa [[Boris III|Boris III:n]] hyväksi maansa hävittyä [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]].
 
==Perhetausta==
[[Kuva:Les princesses Eudoxia et Nadejda de Bulgarie.jpg|thumb|Prinsessat Eudoxia ja Nadejda, 1910]]
Hänen isänsä oli itävaltalainen kenraali ja prinssi ''August Ludwig Viktor von Sachsen-Saalfeld-Coburg'' (1818–1881), ja hänen äitinsä oli ranskalainen prinsessa ''Clementine d’Orléans'' (1817–1907), viimeisen Ranskan kuninkaan [[Ludvig Filip]]in tytär. Ferdinandin suku hallitsi avioliittojen tai vaalien kautta useita kuningaskuntia Euroopassa. Ferdinandkin tulisi perustamaan Bulgarian kuningashuoneen. Eräät hänen esi-isistään olivat keskiajalla olleet Bulgarian hallitsijoita.
 
Bulgarian ensimmäinen ruhtinas, [[Aleksanteri I (Bulgaria)|Aleksanteri]], luopui vuonna 1886 vallasta vain seitsemän vuoden hallitsijakauden jälkeen.<ref>Finestone 1981: 227.</ref> Ferdinand valittiin hänen seuraajakseen ja julistettiin autonomisen Bulgarian prinssihallitsijaksi ruhtinaaksi[[7. heinäkuuta]] [[1887]] ([[gregoriaaninen kalenteri]]). Ferdinandista tuli epäilijöistä huolimatta suhteellisen menestyksekäs hallitsija.
Ferdinandin [[biseksuaalisuus]] oli tunnettu ja hyödynnetty Euroopan diplomaattipiireissä.{{selvennä|Miten hyödynnetty?}}
 
Maria Louise kuoli 31. tammikuuta 1899. Ferdinandin äiti prinsessa Clémentine kuoli 1907. Täyttääkseen hallitsijan velvollisuutensa ja antaakseen lapsilleen äitihahmon Ferdinand meni naimisiin Reuss-Köstritzin prinsessa ''Eleonore Caroline Gasparine Louise''n kanssa 28. helmikuuta 1908.<ref>Aronson 1988: 85.</ref>
 
Bulgarian venäjänvastaisen pääministeri [[Stefan Stambolov]]in vallanmenetys toukokuussa 1894 ja heinäkuinen 1895 salamurha auttoi Bulgarian ja Venäjän suhteiden korjaamisessa, mistä oli myös osoituksena vuonna 1896 lapsiprinssi Boriksen kääntyminen katolisesta uskosta ortodoksiseen uskoon.
 
==Bulgarian tsaari==
 
==Ensimmäinen maailmansota ja vallasta luopuminen==
[[11. lokakuuta]] [[1915]] Bulgarian armeija hyökkäsi [[Serbia]]a vastaan solmittuaan [[Itävalta-Unkari]]n ja [[Saksa]]n kanssa liittosopimuksen, jonka mukaan Bulgaria saisi haluamansa maa-alueen Serbialta. Ferdinand halusi maa-alueita Balkanin sotien tappioiden vastineeksi. Tämä ei kuitenkaan merkinnyt liittoa entisen vihollisen, Ottomaanien valtakunnan, kanssa.
 
Aluksi kaikki meni hyvin. Serbia voitettiin, ja Bulgaria otti haltuunsa suurimman osan kiistellystä Makedonian alueesta. Seuraavat kaksi vuotta Bulgaria kävi puolustussotaa Kreikassa olevaa [[ympärysvallat|ympärysvaltojen]] armeijaa vastaan. Pieni osa Bulgarian armeijaa osallistui Romanian valtaukseen 1916.
 
Syksyllä 1918 Bulgarian armeija hävisi raskaasti Kreikassa olevaa ympärysvaltojen armeijaa vastaan. Armeijan ollessa murskattuna tsaari Ferdinand luopui Bulgarian kruunusta vanhimman poikansa hyväksi säilyttääkseen sen perheellään. vanhimmanHänen poikansa hyväksivanhimmasta jostapojastaan tuli [[3. lokakuuta]] [[1918]] tsaari [[Boris III]].<ref name="palner/206">Palmer 1978: 206.</ref> Uuden johdon alaisena Bulgaria antautui ympärysvalloille ja menetti valloittamansa alueet, myös [[Balkanin sodat|Balkanin sodissa]] haltuunsa saaman maakaistaleen Aigeianmerelle.<ref name="palner/206"/>
 
==Maanpako ja kuolema==
Vallasta luopumisensa jälkeen Ferdinand palasi asumaan Coburgiin, Saksaan. Hän oli onnistunut pelastamaan suuren osan omaisuuttaan ja pystyi pitämään yllä lähes entistä elämäntyyliään.<ref name="aronson/201">Aronson 1988: 201.</ref> Ferdinand näki maanpakolaisuutensa vain yhtenä kuninkuuden vaaroista.<ref name="aronson/201"/> Hän oli tyytyväinen siihen, että kruunu siirtyi hänen pojalleen. Ferdinand ei ollut tyytymätön maanpakoon ja omisti suurimman osan ajastaan taiteellisille pyrkimyksille, puutarhanhoidolle, matkustamiselle ja luonnonhistorialle. KuitenkinHän hänjoutui tulisikuitenkin näkemään kaiken mitätärkeänä hän oli pitänyt elämässä tärkeänäpitämänsä romahtavan.<ref name="aronson/201"/> Hänen vanhin poikansa ja seuraajansa, [[Boris III]], kuoli mystillisissä olosuhteissa palattuaan vierailultaan Hitlerin vierailultaanluota Saksasta 1943. Boris III:n seuraajaksi tuli tämän poika, [[Simeon II]], seurasi häntäjoka vainkuitenkin joutuakseenjoutui luopumaan vallasta 1946, mihin päättyi Bulgarian monarkia. Bulgarian kuningaskuntaa seurasi kommunistinen Bulgarian kansantasavalta, mikäjoka teloitti hänenFerdinandin ainoan elossa olleen poikansapojan, Kyrilin. Kuultuaan poikansa kuolemasta hän sanoi, "Kaikki kaatuu ympärilläni."<ref>Aronson 1988: 202.</ref> HänFerdinand kuoli murtuneena miehenä [[10. syyskuuta]] [[1948]] Burglassschloßenossa, hallitsijadynastiansa kehdossa Saksan[[Coburg]]issa, Saksassajonne hallitsijadynastiansa kehdossa. Ferdinand Ihänen on haudattu sinne Pyhän Augustinuksen katoliseen kirkkoon.<ref>Louda 1981: 149.</ref>
 
== Lähteet ==
4 163

muokkausta