Ero sivun ”Sananvapaus” versioiden välillä

Saksassa sananvapaus on määritelty peruslaissa (GG-Grundgesetz) artiklassa 5, jossa myönnetään vapaus ilmaista, tutkia ja opettaa. Määritelmä on tosin kaksitasoinen, ylimmällä tasolla sanavapaus myönnetään yleisesti ja toisella tasolla todetaan, että sanavapauden rajoitteita löytyy muista lakipykälistä, kunnianloukkauksien välttämiseksi ja alaikäisten suojelemiseksi<ref>Heiderhoff Bettina: Tort Law in Poland, Germany and Europe. European Law Publishers, Munich 2009, ISBN 978-3-86653-104-8</ref>. Saksassa sanavapauttasananvapautta noudatetaan yleisesti ottaen seuraten Euroopan ihmisoikeusasiakirjan ensimmäisen kohdan mukaisesti. Toisen kohdan mukaisia rajoitteita hyödynnetään koskemaan kolmannenkolmanteen valtakuntaan liittyviä asioita ja siihen liittyvää uusnatsismia. Näiden rajoitusten olemassaololle on Saksassa laaja yhteisymmärrys<ref>Wyden Peter: The Insidious Legacy of Adolf Hitler. Arcade Publishing, New York 2001, ISBN 1-55970-532-9</ref>.

Britanniassa vallitseva sanavapaus noudattaa pitkälti Euroopan ihmisoikeusasiakirjan artiklaartiklan 10, ensimmäisen kohdan mukainenmukaista sananvapaussananvapautta. Tosin politiikoille on myönnetty oikeus haastaa toimittaja häpäisemisestä, jokamikä itsessään toimii jo rajoitteena. Belgiassa puolestaan toimittajien pitää kertoa tietolähteensä.<ref>Meiners, Roger, Rinngleb Al, Edwards, Frances: The legal Environment of Business. South-Western Cengage Learning, Mason 2009, ISBN 978-0-324-65436-3</ref>

Sotilaiden suhteen sanavapautta rajoitetaan lukuisilla lisäehdoilla. Esimerkiksi Espanjan laki,lain pykälässä 178 todetaan, että sotilashenkilöstöllä on oikeus ilmausta itseään vapaasti, kunhan ensin on myönnetty tähän lupa. Eli sanavapaus on myönnetty, kunhan ensin anotaan lupaa ilmaista itseään asioissa, joilla voidaan katsoa olevan kansalliseen turvallisuuteen liittyvää merkitystä<ref>Nolte, Georg: European Military Law Systems. De Gtuyter Rechtswissenschaften Verlags 2003, ISBN 3-89949-031-2</ref>.

Venäjällä sanavapaudensananvapauden tila on kaksijakoinen. Toisaalta perustuslain mukaan sanavapaussananvapaus Euroopan ihmisoikeusasiakirjaa mukailevalla tavalla on olemassa, toisaalta esimerkiksi Presidentti Putinin syyskuussa 2003 [[Columbian yliopisto]]ssa esittämä vastaus opiskelijan esittämään sanavapauttasananvapautta koskevaan kysymykseen oli "Meillä ei ole koskaan ollutkaan sanavapautta Venäjällä. 90-luvun alussa syntyi käsitys jostakin laajemmasta sanavapaudesta, joka tulkittiin varsinkin lehdistössä vapautena kaikkea kohtaan, anarkiaksi ja pyrkimyksenä aiheuttaa sekaannusta hintaan mihin hyvänsä."<ref>Lynch, Allen: How Russia is not ruled. Press Syndicate of university of Cambridge, New York 2005, ISBN 0-521-54992-2</ref>

Lehdistön sanavapauttasananvapautta Venäjällä ei nähdäkään demokratian kehityksen kannalta minään absoluuttisen hyvänä asiana. Lehdistöä pidetäänkin enemmän yhtenä kaupallisena pelurina, jolla ei ole yhteiskunnassa ydinpelaajan roolia.<ref>Marsh, Christopher, Gvosdev, Nikolas: Civil Society and the search for Justice in Russia. Lexington Books, Lanham 2002, ISBN 0-7391-0359-8</ref>

Kiinan perustuslaki rajoittavat sanavapauttasananvapautta yleisen järjestyksen ja turvallisuuden varjolla, sananvapaus rinnastetaan poliittiseksi välineeksi kritisoida viranomaisia.<ref>Spring, Joel H.: Globalization and Educational Rights. Lawrence Erlbaum Associates, Mahwah 2008, ISBN 1-4106-0602-3</ref> Kiinan perustuslaissa artiklat 35 ja 51 eivät määrittele sanavapaudensananvapauden rajoitteita niin kuin useammassa muussa maassa, vaan artikloissa määritellään mikä on yksilötasolla sallittua.<ref>Folsom,Ralf,Haughwout, Minan John: Law in the People's Republic of China. Kluwer Academic Publishers, Netherlands 1989, ISBN 0-7923-0055-6</ref>

Esimerkiksi toimittaja Shi Tao tuomittiin 10 vuodeksi vankilaan käytyäänhänen käytyä sähköpostilla keskustelua ulkomaille Tiananmenin tapahtumien 15. vuosipäivään liittyen. Sähköpostiliikenteestä Kiinan viranomaisille raportoi Yahoo Hong Kong.<ref>Great Britain, Parliament, House of Commons, Foregn Affairs Committee: Human Rights Annual Report 2005</ref> Sananvapautta onkin rajoitettu niin pitkälle, että esim. Hu Pingin mukaan (Kiinalaisen Demokraattisen Allianssin (CAD) Presidentti 1988-1991) mielestä sananvapautta Kiinassa ei ole.<ref>He Baogang: The Democratization of China. Routledge, London 1996, ISBN 0-415-14764-6</ref>

Kiinan kansantasavallassa on aina sensuroitu ulkomaisia lehtiä ja mediaa. Nykyisin se ulottuu myös tietoverkkoon. sensuurinSensuurin päävastuu on kommunistipuolueen julkisuusosastolla. Arvellaan, että internetin valvonta työllistää yli 100&nbsp;000 kiinalaista. Valvonta perustuu kahteen menetelmään: niin sanottu ''suuri palomuuri'' estää kiinalaisten pääsyn hallituksen mielestä epämieluisille ulkomaisille verkkosivuille. ''Kultainen suojakilpi'' taas seuloo tiedonvälitystä maan sisällä. Sisäiset rajoitukset kohdistuvat ajatuksiin, jotka voisivat uhata kommunistipuolueen asemaa tai kannustaa järjestäytyneeseen kansalaistoimintaan. Nettirajoitusten takia maan tärkeimmät palveluntarjoajat ovat kiinalaisia: hakurobotti [[Baidu]], sosiaalinen verkosto [[Renren]], internetportaali [[Tencent]] ja microblogi [[Sina Weibo]].<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Robert Wihtol| Otsikko = Kinan sensuurin aseet: suuri palomuuri ja kultainen suojakilpi| Julkaisu = Kanava-lehti| Ajankohta = 2014| Vuosikerta = | Numero = 5| Sivut = 4–9| Julkaisija = Otavamedia| Viitattu = 21.8.2014 }}</ref>

Sanavapautta pidetään yhtenä demokraattisen yhteiskunnan perusoikeuksista. Tästä huolimatta useimmilla valtioilla on lajeissaanlaeissaan sanavapauttasananvapautta rajoittavia pykäliä, useimmiten kansallista turvallisuutta koskevissa asioissa<ref>Trapp, Robert: The Depatabase book. 4th edition, Idebate Press, USA 2009. ISBN 978-1-932716-49-8</ref>. Vastaavalla tavalla myös Euroopan ihmisoikeusasiakirjan artikla 10, toinen kohta toteaa että sanavapautta on voitava rajoittaa kansakunnan tai yleisen turvallisuuden nimissä. Tätä kohtaa hyödynnetäänkin eri maissa varsin lavealla tavalla tulkiten ja sanavapauttasananvapautta rajoittaen<ref>Torremans, Paul L.C.: Copyright and Human Rights. Kluwer Law International, Hague 2004, ISBN 90-411-2278-8</ref>.

Mikäli sananvapautta käytetään loukkaamaan jotakin toista [[oikeushyvä]]ä, kuten oikeutta kunniaan tai yksityisyyteen taikka yhteiskuntarauhaa, rikoslainsäädännössä on punnittu, kumpi on tärkeämpi oikeushyvä. Sellaisia rangaistaviksi säädettyjä tekoja, joissa tekijä käyttää väärin sananvapauttaan, nimitetään [[sananvapausrikos|sananvapausrikoksiksi]]. Suomen lainsäädännössä ja [[Euroopan unioni]]ssa muun muassa yhteiskuntarauhaa vaarantavat, [[Kiihottaminen kansanryhmää vastaan|kansanryhmää vastaan kiihottavat viestit]] viestit taikka toisen kunniaa loukkaavat lausumat eivät kuulu sananvapauden piiriin. <ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.vahemmistovaltuutettu.fi/intermin/vvt/home.nsf/pages/0EC638109F664EB7C2257392004496A4/$file/Nettirasismi_PDF.pdf | Nimeke=Rasistiseen kiihotukseen puuttuminen | Ajankohta=2007 | Julkaisija=Vähemmistövaltuutettu | Viitattu=16.3.2010 | Tiedostomuoto=PDF}}</ref> <ref> [http://www.vksv.oikeus.fi/Etusivu/VKSnmaarayksetjaohjeet/Sananvapausrikosasiat/VKS20041Menettelysananvapausrikoksissa Valtakunnansyyttäjän ohje VKS:2004:1] </ref>

Ennakko[[sensuuri]]n poissaolo on länsimaisissa demokratioissa usein mielletty sananvapauden ydinsisällöksi. Julkaisutoiminnalle ei saa olla ennakollista estettä,. julkaisijaJulkaisija on kuitenkin rikosoikeudellisessa vastuussa sisällöstään.

Valtionsyyttäjä [[Mika Illman]]in mukaan halventavat nimitykset, kuten ”ryssä”- ja ”neekeri” täyttävät oikeuskäytännössä [[kunnianloukkaus]]rikoksen tunnusmerkistön. Illmanin mukaan loukkaavien sanojen käyttämistä voidaan pitää näyttönä tahallisuudesta ja loukkaamistarkoitusta arvioitaessa perusteena siitä, täyttääkö aineisto rikoslain 11 luvun 8 §:n tunnusmerkistön.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Illman, Mika | Nimeke=Hets mot folkgrupp | Selite=Väitöskirja. Helsingin yliopisto. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja. A-sarja, 262 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Suomalainen lakimiesyhdistys | Vuosi=2005 | Tunniste=ISBN 951-855-240-1 | Kieli={{sv}} }}</ref>.