Ero sivun ”Tulitikku” versioiden välillä

[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Wgn (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
→‎Tulitikun kehitys: Kirjotusvirhe
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Rivi 15:
Tulitikun edeltäjät olivat [[tulus]]kivi ja [[taula]]. Harva nykyisin tulee ajatelleeksi, että vielä 1800-luvun alussa pienintäkin liekkiä asumuksen tulisijassa varjeltiin kalliina aarteena. Jos se sammui, oli ryhdyttävä iskemään [[tulirauta|tuli­raudalla]] [[piikivi|pii­kivestä]] kipinää taulaan ja puhalleltava uutta tulta palamaan. Sitä ennen oli ollut vieläkin vaikeampaa, oli iskettävä kipinöitä pelkistä kivistä tai hangattava puupalikoita yhteen tulen saamiseksi.
 
Jos unohdetaan [[kiina]]laiset ja [[Rooman valtakunta|roomalaiset]],{{Selvennä}} Euroopassa tulitikunjgkjgglkdhljlipasutulitikun keksijäksi on nimetty ranskalainen kemisti [[Jean Chancel]]. Hänen onnistui saada tikku palamaan leimahduksen jälkeen vuonna 1805. Hänen ideansa oli [[sokeri]]n, kaliumkloraatin ja [[kumi]]n seokseen kastetun tikun pään upottaminen pienessä [[asbesti]]pullossa olevaan [[rikkihappo]]on. Suomessa opittiin ulkomaisten keksintöjen esimerkin innostamina valmistamaan kotona yksinkertaisia rikki- ja tervatikkuja, joihin tuli puhallettiin tulusten taulasta. Kemistit parantelivat innokkaasti Chancelin keksintöä, mutta harva halusi kuljetella rikkihappopulloa mukanaan. Sitä paitsi 50 kemikaalitikun laatikko maksoi Euroopassa 1800-luvun alussa 26 nykyeuroa, eli yhden tikun hinta oli 52 senttiä.<ref name="TM_126"/>
 
Läpimurto tapahtui vuonna [[1826]], kun englantilainen kemisti [[John Walker]] keksi sattumalta raapaisemalla syttyvän tikun. Se tapahtui, kun hän oli vahingossa lisännyt kovettavaa [[antimonisulfidi]]a sytytysmassaan. Näin hän keksi tikun, joka syttyi raapaisun aiheuttaman kitkan tuottaman lämmön vaikutuksesta.